"Milloin ja miten kuulit minun joutuneen vangiksi?" kysyi Waverley.
"Sen kertoi prinssi itse, ja kyseli sinusta paljonkin. Sitte hän selitti sinun olevan erään pohjoisen osastomme huostassa — enhän voinut tiedustaa tarkemmin — ja pyysi minua lausumaan mielipiteeni siitä, miten sinuun nähden meneteltäisiin. Neuvoin tuotattamaan sinut tänne vankina, kun en tahtonut saattaa sinua vielä pahempaan epäluuloon hallituksesi silmissä, siltä varalta että vieläkin yrittäisit matkustaa etelään. Enhän näet tiennyt joutuneesi syytteeseen valtiokavalluksesta, mikä juttu osaltaan lienee vaikuttanut alkuperäisen päätöksesi muuttumisen. Tuo juro, kelvoton pölkkypää Balmawhapple lähetettiin ratsujoukko pahaisensa keralla noutamaan sinua Dounesta. Hänellä on jo luontainenkin vastenmielisyys kaikkia herrasmiehiä kohtaan, ja nyt hänen muistissaan varmaankin vielä kiehui Bradwardinen kanssa syntynyt kaksintaistelu — siinä on arvatakseni syy hänen käytökseensä, varsinkin kun tiedän sanoa hänen laverrelleen tuosta tapauksesta sellaista toisintoa, joka on varmasti antanut vauhtia entisessä rykmentissäsi levinneille huhuille."
"Hyvin mahdollista", virkahti Waverley; "mutta tottahan jo ehdit kertomaan minulle jotakin Florastakin, Fergus?"
"No, ei ole hänestä muuta sanomista, kuin että hän jaksaa hyvin ja asuu nykyään erään sukulaisen luona kaupungissa. Pidin parempana antaa hänen tulia tänne, koska aseittemme menestys on saanut montakin ylhäistä neitoa sotilashoviimme saapumaan; ja vakuutan sinulle, että Flora Mac-Ivorin tapaisen neidon läheisimmälle sukulaisellekin on siitä etua. Täytyyhän tällaisessa vaatimusten ja pyyntöjen kilpailussa koettaa kaikin rehellisin keinoin lisätä arvoaan."
Viime lauseessa oli jotakin Waverleyn tunteita loukkaavaa. Hän ei voinut sietää ajatusta, että Floraa käytettäisiin auttamaan veljeään eteenpäin sillä ihailulla, jota hänen täytyi joka taholla herättää; ja vaikka se täydellisesti soveltui moneenkin Ferguksen luonnepiirteeseen, niin tuntui se itsekkyydessään arvottomalta sekä sisaren ylevälle mielelle että Ferguksenkin rohkealle miehuudelle. Mutta ranskalaisessa hovissa kasvaneena ei Fergus sellaisia juonia outoina pitänyt, eikä huomannut ystävänsä pahastumista, vaan jatkoi: "Tuskin voimme tavata Floraa ennen iltaa, jolloin hän saapuu prinssin kemuihin. Minulla ja siskollani oli riitaa siitä, ett'ei hän Glennaquoichista lähtiessäsi tullut hyvästelemään. En tahtoisi moista kiistaa uudistaa, pyytelemällä häntä vastaanottamaan sinut jo päivemmällä; kenties ei se olisikaan ainoastaan tehotonta, vaan vieläpä estäisi teidät illallakaan tapaamasta toisianne."
Heidän jutellessaan kuuli Waverley pihalta vierashuoneen ikkunan alta tutun äänen. "Takaanpa teille, ystäväiseni", lausui puhuja, "että se on pelkkää sotakurin epämuodostusta, ja joll'ette tavallaan olisi tyro, niin ansaitsisi toimenpiteenne ankaran nuhteen. Sotavankia ei millään muotoa saa lyödä kahleisiin eikä pidättää in ergastulo, niinkuin olisi käynyt jos esim. olisitte teljennyt tämän herrasmiehen Balmawhapplen jyvähinkaloon. Sen kyllä myönnän, että moista vankia voidaan varmuudeksi säilyttää in carcere eli yleisessä vankilassa." Balmawhapplen murahteleva ääni kuului vihaisesti tokaisevan jotakin jäähyväisiksi; ainoastaan sanan "maankiertäjä" saattoi erottaa. Hän oli kadonnut näkyvistä, kun Waverley ehti portaille tervehtimään Bradwardinen arvoisaa paroonia. Hänen uusi sotilaspukunsa — kultanauhainen sininen takkinsa, tulipunaiset liivinsä, polvihousunsa ja suunnattoman pitkävartiset saappaansa — näytti luoneen yhä lisää jäykkyyttä ja säntillisyyttä hänen kookkaalle, suoralle vartalolleen; niinikään oli sotapäällikkyyden ja järkähtämättömän käskyvallan tietoisuus samassa määrin lisännyt käytöksen mahtavuutta ja puhelun kaavamaisuutta.
Hän tervehti Waverleytä tavallisella lempeydellään, oitis kiihkeästi udellen selitystä niihin seikkoihin, joiden kautta hän menetti paikkansa Gardinerin rakuunarykmentissä. "En tosin pienimmässäkään mitassa epäile nuorta ystävääni syypääksi mihinkään noin karskin kohtelun ansainneeseen ajattelemattomuuteen", huomautti hän, "mutta onpahan vain oikeus ja kohtuus, että Bradwardinen paroonilla on täydet takeet ja selvät keinot, paljastaakseen kaiken katalan panettelun, mitä on liikkeellä Waverley-Honourin perillisestä, jota milt'ei pidän omana poikanani."
Fergus Mac-Ivorkin oli jo saapuvilla, ja teki nopeasti selvää tapahtumain kulusta, lopuksi kuvaten miten loistavaa kohtelua Edward oli nuorelta chevalieriltä osakseen saanut. Parooni kuunteli vaieten ja lopuksi sydämellisesti pudisti Waverleyn kättä, onnitellen häntä siitä että oli tullut laillisen prinssinsä palvelukseen. "Sillä", jatkoi hän, "vaikka täydellä syyllä on kaikissa kansakunnissa pidetty häpeällisenä rikkoa sacramentum militare — olkoon sen sitte tehnyt kukin sotilas yksittäin, kuten roomalaiset sanoivat per conjurationem, taikka yksi ainoa sotilas kaikkien muiden nimessä — niin ei ole toki kukaan konsanaan epäillyt, ett'ei noin vannotusta uskollisuudesta vapauttaisi dimissio, eli sotilaan erottaminen, joka muutoin tuntisikin asemansa yhtä tukalaksi kuin kaivosmiehet, suolankaivajat ja muut adscripti glebae, eli elinorjat. Tämä on jokseenkin samaa kuin oppineen Sanchezin brocardicum hänen De jurejurando nimisessä teoksessaan, josta tietenkin olette hakenut tukea päätöksellenne. Mitä taas niihin tulee, jotka teitä ovat herjanneet karkulaiseksi, niin vakuutan kautta taivaan, että luulen heidän varmasti ansainneen sen rangaistuksen, minkä säätää Memnonia lex, myöskin nimeltään Lex Rheumia, jota selittelee Tullius puheessaan In Verrem. Kuitenkin tuntuu minusta siltä kuin te, mr. Waverley, ennen kuin ryhdyitte mihinkään erityiseen palvelukseen prinssin armeijassa, olisitte voinut kysyä mikä asema vanhalla Bradwardinella siinä oli ja eikö hän olisi ollut erinomaisen onnellinen, jos olisi saanut teidät siihen ratsurykmenttiin, jonka hän nyt aikoo kerätä."
Edward vältti nuhteen huomauttamalla miten hänen oli siekailematta vastattava prinssin esitykseen, ennen kuin tiesikään oliko parooni sillähaavaa armeijan mukana vaiko muualla palveluksessa.
Tästäkin seikasta selvittyään tiedusti Waverley miss Bradwardinea ja sai kuulla hänen saapuneen Edinburgiin Flora Mac-Ivorin keralla, päällikön suojelusvartion saattamana.