Puhuessaan hän kohotti loimuavaa tervaslastua vuoteeseen päin, jolla yhä virui hänen poikansa sellaisessa asennossa, että oli epätietoista, nukkuiko hän vai makasiko tainnuksissa. Hänen lähestyessään leposijaa välähti valo makaavan silmiin — tämä kavahti heti jalkeille, harppasi eteenpäin, paljastettu väkipuukko kädessä kuin verivihollista kohtaamaan varustautuneella miehellä, ja huudahti: "Takaisin! — henkesi uhalla, pysy loitompana!"
"Tuo on mieheni sana ja teko", vastasi Elspat, "ja nyt tunnen puheesta ja liikkeistä MacTavish Mhorin pojan".
"Äitikö siinä?" virkkoi Hamish, ja hänen epätoivoinen karskiutensa muuttui surumieliseksi pahotteluksi. "Voi, äitiseni, miksi olet palannut tänne?"
"Kysy minkätähden metsävuohi tulee takaisin vasan luo", selitti
Elspat, — "miksi vuorikissa palaa luolaansa ja poikasiensa pariin.
Tiedä, Hamish, että äidin sydän elää ainoastaan lapsensa povessa."
"Sitte se pian lakkaa sykkimästä", sanoi Hamish, "jollei se voi värähdellä povessa, joka on turpeen alla. Äiti, älä moiti minua; jos suren, niin en ole heikko itseni tähden, vaan sinun vuoksesi, sillä minun kärsimykseni ovat pian lopussa; mutta sinun — oi, mikä muu kuin taivas voipi asettaa niille rajan!"
Elspat värähti ja astui taaksepäin, mutta suoristausi taas melkein heti lujaryhtiseksi ja uhkamieliseksi.
"Juurikään ajattelin olevasi mies", hän haastoi, "ja sinä oletkin taas lapsi. Kuuntele minua vielä, ja lähtekäämme täältä yhdessä. Olenko tehnyt sinulle vääryyttä tai vauriota? Jos olen, niin älä kuitenkaan kosta näin julmasti. Katso, Elspat MacTavish, joka ei ole milloinkaan ennen polvistunut edes papin eteen, lankee oman poikansa jalkoihin ja anoo häneltä anteeksi."
Ja samassa hän heittäysi polvilleen nuoren miehen eteen, tarttui häntä käteen ja suuteli sitä moneen kertaan, sydäntäsärkevästi rukoillen anteeksi yhä uudestaan ja uudestaan.
"Anteeksi", hän huudahti, "anteeksi, taattosi tomun tähden — anteeksi, sen tuskan tähden, jolla sinut synnytin — sen huolen tähden, jolla sinut kasvatin! Kuullos, taivas — katso, maa: äiti pyytää lapseltaan anteeksi, ja hänen rukouksensa evätään!"
Turhaan yritti Hamish tyrehdyttää tätä mielenkuohun purkausta, vakuutellen äidilleen mitä juhlallisimmin, että hän ei ollut tälle katkerana siitä onnettomasta juonesta, jolla hänet oli petetty.