"Ei, poikani", vakuutti Elspat, "tällä kertaa sinulla varmastikaan ei ole mitään syytä pelkoon."
"Älä tyrkytä, äiti", vastasi Hamish, "tai pane myrkyllinen sammakko haarikkaan, ja minä juon — mutta tuosta kirotusta pikarista ja sen pökerryttävästä sisällöstä en enää eläissäni maista pisaraakaan!"
"Niinkuin tahdot, Hamish", virkkoi Elspat korskeasti ja alkoi näköjään hyvin uutterana hyöriä kaikenlaisissa askareissa, jotka olivat edellisenä päivänä keskeytyneet.
Mitä hänen sydämessään liikkuikaan, kaikki tuskaloisuus näytti häipyneen hänen katseistaan ja käyttäytymisestänsä. Ainoastaan hänen ylenpalttisesta touhuamisestaan olisi likeisesti tarkaten saattanut havaita, että hänen toimiaan kannusti joku sisäinen ahdistavan kiihtymyksen aihe; ja samalla olisi myös tullut huomanneeksi, että hän usein keskeytti nähtävästi itsetiedottoman hyräilynsä, pikaisesti vilkaistakseen ulos mökin ovesta.
Mitä Hamish ajattelikaan, hänen sävynsä oli aivan päinvastainen kuin äidin. Laitettuaan aseensa kuntoon mökissä istuutui hän mökin oven edustalle ja piti silmällä vastapäistä tunturia kuin paikalleen asetettu etuvartija, joka odottaa vihollisen lähenemistä. Puolipäivä tapasi hänet samassa muuttumattomassa asennossa, ja tuntia myöhemmin hänen äitinsä seisahtui hänen viereensä, laski kätensä hänen olalleen ja kysyi niin välinpitämättömällä äänenpainolla kuin olisi puhunut jostakin ystävällisestä vierailusta:
"Milloin odotat heidän saapuvan?"
"He eivät voi olla täällä ennen kuin varjot pitenevät itään päin", vastasi Hamish, "siinäkään tapauksessa nimittäin, että läheisin patrulli, kersantti Allan Breack Cameronin johtama, on Dunbartonista lähetetyllä pikaviestillä käsketty tänne, niinkuin on varsin luultavaa".
"Tule sitten äitisi katon alle vielä nyt; nauti hänen laittamaansa ruokaa viimeinen kerta; sen jälkeen tulkoot he, ja sinä saat nähdä, onko äitisi taistelun hetkellä hyödyttömänä rasituksena. Sinun kätesi on kyllä hyvin harjaantunut, mutta se ei pysty laukomaan näitä aseita niin nopeasti kuin minä kykenen ne lataamaan — niin, jos käy tarpeelliseksi, en itsekään pelkää väläystä tai pamausta, ja tähtäystäni on pidetty tehoisana."
"Taivaan nimessä, äiti, älä sekaannu tähän asiaan!" kielsi Hamish. "Allan Breack on ymmärtäväinen mies ja hyväntahtoinen, ja hän on hyvää sukujuurta. Kenties voi hän luvata upseeriemme puolesta, ettei minua tuomita mihinkään häpeälliseen rangaistukseen; ja jos minulle tarjotaan tyrmässä istumista tai musketinluotiin kaatumista, en ota sitä vastustaakseni."
"Voi, rupeatko sinä uskomaan heidän sanaansa, hupsu lapsi? Sinun pitää muistaa, että Dermidin heimo on aina ollut liukaskielinen ja petollinen, ja niin pian kuin ovat saaneet raudat ranteisiisi, riisuvat he hartiasi ruoskaa varten."