"Jo sinä teit kirotun pillan", päivitteli muuan miehistä Hamishille, "kun surmasit parhaan ystäväsi, joka kaiken aikaa tänne tullessamme mietti keinoa, miten saada sinut pelastetuksi karkurin rangaistuksesta."
"Kuuletko sitä, äiti?" virkahti Hamish, kääntyen Elspatiin päin sen verran kuin kahleensa sallivat — mutta tämä ei kuullut eikä nähnyt mitään. Hän oli pyörtynyt mökkinsä permannolle.
Hänen toipumistaan odottamatta läksi joukkue melkein heti kotimatkalle Dunbartonia kohti, vieden vankinsa mukanaan. He katsoivat kuitenkin tarpeelliseksi viivähtää tuokion Dalmallyn kylässä, josta lähettivät muutamia asukkaita tuomaan pois kovaonnisen johtajansa ruumiin, itse poiketen järjestyksenvalvojan luo ilmottamaan tapauksesta ja kuulustamaan hänen ohjeitansa asian järjestämisestä edelleen. Kun rikos oli sotilaallista laatua, määrättiin heidät kiireesti saattamaan vanki Dunbartoniin.
Hamishin äiti oli kauvan tainnuksissa, sitä kauvemmin kenties, kun hänen täytyi voimakkaasta ruumiinrakenteestaan huolimatta olla hyvin uupunut kolmipäiväisestä jännittyneestä kiihtymyksestä. Hänet herättivät vihdoin horrostilasta naisäänet, jotka kättenläiskeen ja äänekkäiden huudahdusten lomassa lauloivat itkuvirttä, samalla kun tuon tuostakin kuului säkkipillin valittavina sointuina erityinen Cameronin heimon kuolinsävelmä.
Elspat kavahti ylös kuin kuolleista herännyt, ilman mitään selvää muistoa kohtauksesta, joka oli tapahtunut hänen silmäinsä edessä.
Mökissä oli vaimoja, jotka parhaillaan käärivät ruumista veriseen viittaan, kantaakseen sen pois tästä turman paikasta.
"Sanokaa", virkahti Elspat noustessaan seisaalle, keskeyttäen heidän veisuunsa ja työnsä, "sanokaa, minkätähden laulatte MacDhonuil Dhun itkuvirttä MacTavish Mhorin majassa?"
"Vaiti siinä ulvahtelemasta, senkin naarassusi", vastasi muuan vaimo, vainajan sukulainen, "ja anna meidän täyttää velvollisuutemme rakasta omaistamme kohtaan! Ei lauleta ikinä itkuvirttä tai soiteta kuolinsävelmää sinulle tai verenhimoiselle sudenpenikallesi. Korpit saavat nokkia hänet hirsipuusta, ja ketut ja villikissat repivät sinun ruumiisi tunturilla. Kirottu olkoon se, joka tahtoisi siunata sinun luusi tai lisätä kiven hautaroukkioosi!"
"Sinä hupsun äidin tytär", sanoi MacTavish Mhorin leski, "pane mieleesi, että hirttolava, jolla meitä uhkaat, ei kuulu meidän perintöömme. Kolmekymmentä vuotta isosi rakasta miestäni musta lain puu, jossa on vainajien ruumiita omenina, mutta urhon tavoin hän kuoli, miekka kädessä, joutumatta sen oksaan riippumaan."
"Niin ei käy lapsellesi, katala noita-akka", vakuutti toinen, yhtä rajuna luonnoltaan kuin Elspat itsekin. "Korpit saavat kiskoa hänen vaaleita hiuksiaan pesiensä sisustukseksi, ennen kuin aurinko painuu Treshornishin saarten taakse."