»Ei toivon tähtönen paista Nyt enää ikkunastaan, Mut tuolta taivahan laesta Se täst' edes vilkkuvi vaan!

En enää ikkunans' alle Mä vie teitä laulamaan, Vaan tuonne hautausmaalle Siell' lepoon hän lasketaan.»

MIELIALANI.

Jo nousevi nurmen nukka, Ja kunnahat vihertää, Ja kevähän ensi kukka Pääns' ujona ylentää.

Ja perhonen punasiipi Luo kukkasen äsken hiipi Ja soi sille suudelman Niin lämpimän, armahan.

On lempeen syttynyt kukka, Vaan perho, perho on pois! — Tuo murheinen vuokko rukka Miel'-alani arvata vois.

KIRKKOVENHEESSÄ.

Hei, soutakaamme, poiat, Ja norjat neitoset! Me kilvan soutakaamme, Ett' aallot vaahtoiset Vierellä venehemme Hilpeinä hyppelee, Ja kokka mahtavasti Edessä kohisee.

Ah, kaunis ompi ilma, Tää Herran päivä on! Vienosti vedet välkkyy, On taivas sumuton, Ja metsät vihreässä On juhlaverhossaan, Ja vakavina vaarat Nostaapi rintojaan.

Ja uutta ihastusta Vaan nousee mielehen, Kun venhe viilettääpi Välitse niemien, Ja joka salmen suulla Meit' yhä tervehtää Taas uudet rannat, saaret Oi, hausk' on retki tää!