Pyhävirttä huminoipi Sitte maa ja taivaskin, — Mäeltä mäelle sana soipi: Herra kuulee tässäkin!
PÄÄSKYLLE.
Et silloin, pieni pääsky, Sä laula riemuiten, Kun meill' on kylmä talvi Ja maa on valkoinen. —
— — Vaan silloin Niilin luona Sä, surren oksalla, Siipeesi peität pääsi — — Näät unta Suomesta.
ALPO NOPONEN.
Työmiehen poikana syntyi 10/12 1862 Rantasalmella. Kävi Sortavalan seminaarin läpi, josta pääsi 1887, ja on nykyään kansakoulun-opettajana Helsingissä. Julkaisi v. 1894 runokokoelman nimellä Urpuja, ja 1899 murhenäytelmän Ahab, Israelin kuningas.
SUOKOON TAIVAS NOUSUVUODEN!
Ei unhottaa voi synnyinmaata Mies vakaa vuotta alkaissa, Ei rukouksistansa saata Pois sulkea sen onnea; Siis nouskoot puhtaat suitsutukset Nyt alttareilta sydänten, Ja kuulkoon Suomen huokaukset Hän, kansain Isä ylhäinen!
Vaan liikaa älkää toivotelko, Sen verran vain kuin kohtuus on: Kun mielistämme poistuis pelko Ja epäröintä ponneton; Kun vainiolt' ei koura kadon, Ei rae, halla viljaa veis, Vaan, kantain kaunihimman sadon, Se päivän alla aaltoileis;
Ei pettäis pelto kyntömiestä, Vaan mitan kukkuralleen lois, Ei hartioille pantais iestä Sen raskaampaa kuin kantaa vois; Kun valtikkaa vain hoitais armo, Ja totuus ohjat pitää sais, Ja miehiemme vankka tarmo Sumusta meidät johdattais;