Kaarl' kuningas ratsas- ja jalkaväell' Koht' valmisti itsens ja sanoi: Nyt, poikani rakkahat, paastoll' ja hiell' Tykö Herran me astumme anoin, Ett' voisimme viel' Me ratk' tällä tiell' Pois puolestamm' ryssiä luoda!
He vastasit kaikki kuin yhdestä suust': Niin, kuningas, kuolla tai voittaa! Sill' emme nyt tiedä mistäkään muust', Vaan hänen pois uljaasti soittaa, Jos Jumala suo Ja apunsa tuo — Näin Jumalan avulla sodim'!
He tulit kuin karhut, joilt' poijat on poiss', Ratk' avoimill' kidoilla, suilla, Ja Leijonaa seuras niin paljon kuin voit Maall', merell', niin kaduill' kuin kuilla; Hän vaaroiss' ol' läss' Eik' itseäns sääst' — Näin Jumalan avulla sodim'!
Siis Venäjän majat yksmielisest' He valloitit väkeväst' päänäns. Hän voiton siis sai niin urhollisest' Eik' enempää muistanut hätääns; Ja iloa täynn' Läpi vallein hän käy Näin Jumalan avull' hän soti!
Mont' tuhatta nukkui koht' paikassa siin', Mont' tuhatta upposi vesiin, Mont' tuhatta otti Kaarl' kuningas kiin' Ja antoi ne vartiain käsiin; Mont' tuhatta viel' Hält' rauhaa rukoil' — Näin Jumalan avull' hän soti!
Tsaar' Pietar kyll' lupas taas keväällä tull', Mut emme hänt' enempää pelkää. Kaarl' kuningast' ravitse, Herra, ijäll', Hän hosukoon venäläist' selkään! Näin toivomme viel', Äl' apuas kiell', Ett' Sinun me avullas sodim'!
SAKARI LITHOVIUS.
Syntyi 1672, tuli Turkuun ylioppilaaksi v. 1692 ja 1700 filosofian maisteriksi; nimitettiin Nevanlinnaan kirkkoherraksi 1702 ja Ouluun 1713. Hän kuoli 1743. Lithovius on kirjoittanut valitusrunot Gezelius nuoremman ja Kaarlo XII:n (suomeksi, ruotsiksi ja latinaksi, nimellä Threnodia lugentis Fennonice ) kuolemasta ja onnentoivotuksen Ulriika Eleonooran kruunaukseen. Runopuku on jotenkin huono, mutta niistä puhuu raikas ja pilaantumaton tunne.
KAARLE XII:N KUOLEMASTA.
Surullisten Suomalaisten Parkupuheet, Pohjalaisten Ison itkun ilmoitukset, Vaikeammat valitukset. (Vähän lyhennetyt).