Muukalainen muulta maalta, Venäjältä vierahalta, Meidän maalla matkustaissa, Tuimuudella tultuansa, Söi siat sikiöinensä, Karitsat kapehinensa, Kanat kaikki karisteli, Kukon poijat kuristeli, Löysi lehmät, löysi leivät, Havitteli härkälaumat, Veipä hevot heinikoista, Varsoinensa vainioista, Pani kaikki kartanoissa Peri puulle puhtahalle.
Lapsi parat laattialta, Imeväiset istualta, Pojat äitin polven päältä, Piiat pienet tuolta täältä, Otti oi! oi! orjiksensa, Ainoisiksi aljoiksensa; Vaimot vallitsi väkisin, Kaunihimmat kaiketikkin, Sydämmellä surkialla, Miesten mielellä pahalla. Vanhimmaiset valkiahan Pani pahoin paistumahan, Kädet köytti kiintiästi, Kapaloitsi kalvosista, Seljän päälle singotteli, Piiskallansa pingotteli, Kysyi: kussa kukkarosi, Hohtavaiset hopiasi, Kussa kullat kirkkahimmat, Kalut kussa kallihimmat, Kussa kaikki kattilasi, Kussa tiskisi tinaiset, Kussa punainen pukusi, Varsin juhlavaattehesi! — Veden vääntääpi verisen Selkiöistä silmistäni, Hi'en hiuksista hioopi, Poskipäästä pusertaapi, Muistuessa mieleheni Vihollinen venäläinen, Kuinka muodolla monella Vaati aina vaivaisilta Tavarata taipumatta, Omaisuutta ostamatta. Mikä virkois vihdoin siitä, Mikä kuoli kurjan lailla! —
Korvessa oli kotomme, Maantiellä majasijamme. Kirkkotiemme kivistöllä, Metsän petojen pesillä, Karhut kanssakumppanimme, Pyry päiväpaistehemme. Ei mieli mesiä tehnyt, Kylki kuuta kasvattanut Pahan pakkaisen käsissä, Kovan ilman kouratessa, Pahimmissa päivissämme, Hengen hädäss' heltehessä; Moni heitti henkensäkin, Vaipui poijes varvikkohon, Kuoli korpehen kovahan, Kankahalle kaatui maahan. Ruoka oli ruumenista, Puista purtava kovista, Oljesta oma osamme, Petäjästä pellon siemen, Karvas leipä lehdiköltä, Mämmi männystä mäeltä, Suosta suolat, suurusjauhot, Varsin vehoista valitut, Vesi säätty särpimeksi, Sinukka sianlihaksi! Sudet viimein suostuit meihin, Pyysit päällemme poloisten, Monta pientä pehmokaista, Vaivaista vaeltavaista Söivät lasta laitumella, Täytit täytten miesten päälle. Viisi muuta vitsausta, Joit' en saattane sanoa, Oli meillä orpanoilla Kovan Herran koston alla.
Auta ainoinen Jumala, Päästä päivistä pahoista!
HÄÄRUNO ASTRILDISTA.
Minä Savon Suomalainen, Kainuhussa Karjalainen, Tulin tiettyhyn talohon, Kaunihisen kartanohon, Kuulin siellä kumman äänen, Tomun totisen tohinan: Vaimo parat paksulliset Niinkuin pörhöiset pirisit, Piiat pienet, pikkaraiset, Pitkin seiniä sirisit.
Kohta kysyin kohtapäätä Tuommoisen tohinan syytä, Johon vastais vaimopuoli, Martan töitä toimittava: »Nyt on Astrild astununna, Talohon tomulla tullut, Joll'on vasamat vakaiset, Ampuneuvot ankarimmat, Joll'on piikit niinkuin piilit, Teräviksi tehdyt nuolet. Niill' on tullut tappeluhun, Kilvan nymfien kisahan, Sysännyt sydämmen kautta, Talon tiettyä tytärtä, Karannunna kantapäille, Aivan astunut likelle, Ett' on hieno niveltynyt, Niveltynyt nilkkaluusta Jalka neitosen jaloimman, Meidän Marian mainittavan. Siit' on meteli majassa, Huhu siitä huonehessa, Siitä kaikku kartanossa, Sill' on meillä mieli panna Ansat Astrildin etehen, Ett'ei kauvas kartanosta Juokse aivan joutuisasti, Mutta pahan parantaapi, Sydämmen sitoopi syrjän; Löytää tästä lääkityksen, Hienoimman hivellyslangan Sydämmelle särjetylle, Nilkoille niveltyneille.»
Tuossa viivähdin vähäisen, Katsoin naisten naalan päälle. Katso, Astrild ainokainen Oli saatu satimehen, Kussa luki lääkitykset, Kiivahasti kirjoitukset, Kuinka pitäisi parata Sairahaksi saatettua. Sairas kuin sanoman saapi, Katsomahan kapsahtaapi: Jonka Astrild ainokainen Sivuupi sylihin kohta, Kaikki haavat hauteleepi, Kipupaikat parantaapi, Sydämmen sitoopi syrjän, Jatkon jalkahan paneepi!
Tuopa sydäntä sukaisi, Munkin mieltäni mutaisi! Runoihin rupesin kohta, Lattialla laulamahan: Kiitos Astrild ainokainen Hyvin aivan ampumasta, Paremmin parantamasta, Kiitos, kiivahin sodassa, Taitavainen tappelussa! Siitä kannan kallollesi, Siitä painan pääsi päälle Kruunun kullasta kudotun, Palmupuista palmikoitun, Toivotan todella sulle Onnen kaiken olkapäille!