Äänisjärvi, Pohjanlahti, Auran rannat, Ruijan suu, Siin' on, Suomalainen, mahti, Jok' ei oo kenenkään muun; Sillä maalla sie oot vahti, Älä ääntäs halveksu! Nouse, lennä, Suomen kieli, Korkeallen kaikumaan!
PORRASSALMEN MARSSI.
Syttynyt on sota julma, Vihan liekki leimuaa; Punainen on pohjan kulma, Verta, tulta ennustaa. Rientäkäämme, Savolaiset, Sekä poijat Pohjolaiset, Myös sä, kansa Karjalan, Vihollista vastahan! Meidän hurraa kankaat kaikuu, Niinkuin tuhat ääntä ois, Vaarat virkkaa, rannat raikuu: Väkivalta täältä pois!
Laukku selkään, miekka vyölle, Tulikeihäs olalle! Vihurina veren työlle Rientäkäämme rajalle!
Meidän tääll' on niityt, pellot, Meidän lehdot, laaksot, puut; Meidän karjan kuuluu kellot; Meidän maata ei saa muut.
Kas, kuin sotalippu liehuu, Entäin kohti etelää! Kohta kyllä rauta riehuu, Verivirrat höyryää.
Marssi päälle, Pohjan poika, Vihollista varsin luo! Hakkaa päälle, Pohjan poika, Luoja sulle voiton suo Rientäkäämme, Savolaiset Sekä poijat Pohjolaiset, Myös sä, kansa Karjalan, Vihollista vastahan! Meidän hurraa kankaat kaikuu, Niinkuin tuhat ääntä ois, Vaarat virkkaa, rannat raikuu: Väkivalta täältä pois!
KOSKENLASKIAN MORSIAMET.
»Äl', armas Annani, vaalene, Jos Pyörtäjäkoski pauhaa! Sen voimaa en tosin vallitse, Ei löydä se koskaan rauhaa, Mut kellä sen kalliot tiedoss' on, Niin sille se nöyr' on ja voimaton».
Niin virkkoi Vilhelmi Annalleen, Ja itsekin purteen astuu, Ja päästi purtensa valloilleen, Sen koskessa laidat kastuu, Ja Pyörtäjän luontoa katsomaan Nyt Vilhelmi vei tätä morsiantaan.