Kaunis oli keväinen päivä, jolloin Konrad ja Kersti alttarin edessä seisoivat. Silloin pappi, varoittain ja rohkaisten, painoi kaikkein läsnäolevain mieleen nämä sanat: "Herra Jumala ei puhu, Hän tuomitsee". Ja muistaen laupeuden töitä, joita seppä ja hänen morsiamensa olivat tehneet kovimpina hädän aikoina, saarnasi hän, perästäpäin laupiaasta Samarialaisesta. Siinä ei Rutgerus Hesselmanniakaan unohdettu.
Mutta varsin valtavasti soitti tänä päivänä vanha Paavo rotevalla kädellään kirkonkelloja, ja niinpä sanotaan, ettei niitten ääni ole milloinkaan niin kauniina ja täyteläisenä kumahdellut hiljaisessa Lahnin laaksossa.