Lähetystoimessa olevina, me tutustuimme n.k. "kuan hua" eli virkamiesten kieleen. Sitä puhutaan virastoissa ja monin paikoin puhuu kansakin sitä. Raamattu on painettu näille molemmille kielille.
Nykyään on Kiinan kielen oppiminen verrattain helppo, sillä tarjona ovat monet apulähteet. Etevät, vuosikymmeniä Kiinassa olleet ulkomaalaiset ovat kirjoittaneet suuria sanakirjoja. Siihen aikaan oli hyvin yleisesti käytännössä tri Sir Wells Williams'en 12,527 sanaa sisältävä sanakirja. Ken Kiinan kielen syvyyksiin tahtoo tunkeutua, hänelle on nyt tie auki.
K.S.L—s on jäsenilleen järjestänyt kuusi oppijaksoa. Niitä noudattamalla, voimme lyhyessä ajassa koota tarvittavan sanavaraston. Viitottua tietä on vastatulleen helppo kulkea.
Ensimäinen kesä
kului jokseenkin hauskasti lähetyskodissa. Kesäkuussa oli jo tavattoman kuuma. Aina iltapäivällä menimme kaupungin ulkopuolelle kävelemään. Siellä oli puhdasta ja raitista, mutta ilma kaupungin kaduilla oli kauhea! Kaduilla ei suinkaan huvikseen liikkunut! Terveyslautakunnan virkaa toimittivat siellä kerjäläiset ja koirat! — puhdistaen niitä, kukin tavallaan. En ymmärrä, miten tultaisiin toimeen, jollei olisi näitä vapaa-ehtoisia puhdistajia!
Kesä kului. Tuli syksy. Lähetyksen varajohtaja tuli Jangtsheohen lähettääkseen meitä lähetysasemille. Me Suomalaiset saimme työpaikan eriseuduille, mutta Venäjän konsuli ei päästänyt meitä sisämaahan. Kaksi Ruotsalaista oli tullut murhatuksi Huupeh maakunnassa ja siksi ei meitäkään päästetty rannikolta valtakunnan sisä-osihin.
"Kaikki kääntyy niille parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat", sanotaan Raamatussa. Tuo kielto tuli meidänkin parhaaksemme. Jos olisimme saaneet passin, niin olisin matkustanut pohjoiseen erään Ameriikkalaisen neidin kanssa. V. 1900 tuli hän työtoverineen murhatuksi! Tuon kiellon kautta tulin varjelluksi kuolemasta!
Älä neuvoa ylenkatso!
Tullessamme uusihin oloihin, vieraaseen paikkakuntaan tai maahan, on hyvä ottaa vaari toisten neuvoista, kokeneiden viittauksista. Ylenkatsoessamme toisten varoituksia, syöksemme itsemme usein onnettomuuteen. Niin kävi minulle. Jangtsheon kadulla näin paljon kerjäläisiä. Minun tuli sääli heitä. Annoin heille puoli pennisen sivukulkiessani. Toiset, maassa kauvemmin olleet, kielsivät, mutta heidän sanansa katsoin ylön, mutta pian sainkin niittää siitä.
Eräänä päivänä menin naispalvelijattaren kanssa kaupungin ulkopuolelle. Yht'äkkiä kerjäläislauma ympäröi minut, vaatien rahaa. Taskunikin kopeloivat ja jos niitä olisi kymmenkunta ollut, eivät he olisi jättäneet ainoatakaan tarkastamatta!