Me iloitsimme sanomattomasti hänen takasin tulostaan. Sinä iltana ymmärsimme monin verroin syvemmin taivaallisen Isämme rakkauden meihin. Kertomus tuhlaajapojasta kirkastui sielullemme entistään ihanammeiksi. Jumalan sydän halkeaa laupeudesta meitä kohtaan. Hän ikävöipi meitä. Oi, mikä ilo syntyykään taivaassa, kun tuhlaajalapset kolkuttavat armon portille! Ja entäs sitten, kun he tulevat sisälle!
"Kääntykää Minun puoleeni kaikki maailman ääret, niin te tulette autuaiksi."
"Minun sydämeni halkeaa laupeudesta teitä kohtaan. Mielelläni Minä teitä armahdan."
"Se on Minun iloni, että Minä teille hyvää teen."
Keväällä v. 1894 oli Jangtsheossa syntyä
Meteli,
jonka seuraukset olisivat olleet surkeat, jollei sitä olisi saatu tukahtumaan heti alussa. Ulkomaalaisista kerrottiin pahoja asioita. He söivät ihmisiä y.m. Sattuipa sitten eräänä päivänä omituinen tapahtuma. Eräs mies kulki aamulla aikaiseen Ameriikkalaisen lähetystalon ohitse. Portin vieressä oli suolikasa. Siinä siis vahvistus huhuille, selvä todistus ulkomaalaisten julmuudesta! He olivat yöllä surmanneet ihmisen ja viskanneet sisukset kadulle. Eihän siinä ollut epäilemisen sijaa! Mies juoksi pitkin katuja, ilmoittaen ihmisille asiasta ja kansaa tulvasi sadoin ja tuhansin paikalle. Kauhu valtasi ihmiset. Ken kynnelle kykeni, hän juoksi joukon muassa. Joukko melusi ja kasvoi kasvamistaan. Opettajat lähettivät sanan kaupungin päämiehelle. Hän tuli meluavan kansan keskelle, tutki asian ja näytti kansalle selvillä todisteilla suolet — sian suoliksi!
"Älkää melutko tyhjän takia, vaan menkää kotiinne, tehtäviänne tekemään!" sanoi hän väelle ja niin jokainen lähti kauniisti kotiinsa.
Jangtsheon asukkaat ovat kautta aikojen olleet kuuluisat metelöitsemisestä. Kun herra Hudson Taylor asettui sinne asumaan, hävittivät he hänen kotinsa ihan perinpohjaisesti. Hän perheineen oli suuressa vaarassa silloin. Jangtsheo on rikas, kuuluisa kaupunki. Siinä on ainakin 36,000 asukasta. Useita lähetysasemia on siellä nykyään.
Ah, sinä varas!