Tshenkiangissa työskenteli neljä eri lähetysseuraa, nim. Baptistien, Methodistien, Presbyteriaanein ja Kiinan Sisämaan Lähetys. Sydämellisessä sopusoinnussa työskentelivät ne. Joka Keskiviikko oli yhteinen rukoushetki. Opettajat ja johtajat kun vaelsivat sovussa, niin seurakunnat tekivät samoin.
Jospa Jumala armossaan lähettäisi lähetystyöhön miehiä ja naisia, joilla on Kristuksen mieli — rauhan ja rakkauden henki!
Työtovereillamme oli sama kokemus työn suhteen kuin meilläkin. Uskollisesti olivat he työtä tehneet jo vuosikausia, siinä vahvassa luottamuksessa, ettei Herrassa tehty työ ollut turhaan menevä. — Vaikkei paljon hedelmiä näkynyt, eivät he epäilykseen vajonneet. Kerran eräs heistä, herra Woodbridge, — Ameriikkalainen — puhui eräässä kokouksessa jokseenkin näin:
"On jo vuosia vierähtänyt siitä, kun Kanadassa nousi kysymys rautateiden rakentamisesta asumattomiin seutuihin. Ihmiset pudistivat päitään, nauroivat ja sanoivat ivallisesti:
"'Hm! rautateitä noiden suurten, tuntemattomien erämaiden kautta, joiden ylitse taivaan linnutkaan eivät voi lentää! No, kaikkia ne ihmiset tuumivat! Katsotaanhan nyt, mitä siitäkin hommasta tulee!'
"Mutta miehiä löytyi, jotka vuosikausia miettivät asiaa, tekivät piirustuksia ja kulunkiarvioita. Tuli aika ja rakennus alkoi.
"Taas heille naurettiin, mutta he antoivat naurajain nauraa. Moittijat sanoivat:
"'Kyllä nyt haaskataan valtionvaroja! Tuonne maan poveen haudataan tuhannet dollarit! Jospa tuhannet riittäisi, mutta miljoonathan siihen menee!'
"Nuristiin ja naurettiin. Monta hauskaa hetkeä naurajilla olikin, mutta pian tuli loppu sille 'ilolle', sillä rata valmistui ja kulku alkoi. Tuppisuuksi jäivät naurajat nähdessään höyryhevon kiitävän kaukaisten erämaiden halki, viilettelevän kohisevien koskien ylitse. Kävin kotonani, kulkien juuri tuota tietä, josta puhun. Suuret kaupungit, kauniit asemat kaunistavat nyt entisiä erämaita. Kuka joutui häpiään? Narrimaiset naurajat tietysti!
"Jumalalla on rakennus tekeillä. Hän on tehnyt piirustukset, varannut varat ja rakennustarpeet, sekä työmiehet. Kysymys ei ole pienestä rakennuksesta, vaan laajasta, koko maailmaa käsittävästä rakennuksesta ja siksi ovat työmiehet hajoitetut ympäri maailman. Tämän maailman viisaat nauravat Jumalalle ja meille. Hän antaa heidän nauraa. Tehkäämme mekin niin. Naurakoot vaan, jos haluttaa. Tulee toinen aika. Rakennus valmistuu. Sitte ei naurajia naurata! Sisaret, veljet! Rohkeasti eteenpäin! Ei ole pelättävä kallion kovuutta. Takokaamme uskollisesti saarnaamalla sanaa, sillä onhan Jumalan sana 'vasara, joka vuoret murentaa!' Toverit! pois väsymys, pois pelko!"