Jumala tarvitsee palvelijoitaan niin karussa, kuin viljavassakin seudussa. Kyllä me olisimme mieluummin menneet niille seuduille, joissa ihmiset 'halusivat' kuulla sanaa, jollei tie olisi sulkeutunut.
Tshenkiangissa Herra opetti tyytymään Hänen tahtoonsa — ilolla, mieluisesti, ei pakosta. Sanassa sanotaan:
"Iloitse Herrassa ja Hän antaa, mitä sydämesi halajaa." Olemme taipuvaisia iloitsemaan enemmän lahjoista, kuin niiden Antajasta. Paljon on Herralla työtä opettaessaan meille pysyväistä iloa, iloa Hänessä.
Käynti Maovuorella.
Kuuluisammat temppelit Kiinassa ovat rakennetut vuorille. Muutamat niistä ovat kautta maan kuuluisia, toiset tunnetut vaan paikkakunnalla.
Tshenkiangin tienoolla on Maovuori kuuluisin. Sinne on muutaman tunnin matka kaupungista. Siellä oleva temppeli on pyhitetty kolmelle Mao nimiselle veljekselle, jotka elivät toista tuhatta vuotta sitten. Se on avoinna ainoastaan kolme kuukautta, uudesta vuodesta alkaen. Sinä aikana vilisee pyhiinvaeltajia kaupungin kaduilla. Heillä on pieni, hamppukankainen pussi kaulassa, johon on kirjoitettu sanat:
"Shang shaan, shao hsiang", s.o. vuorelle, suitsuttamaan.
Kerran päätin mennä sinne. Aamulla aikaiseen lähdimme matkalle. Kulimme suurien kylien ja viljavien vainioiden kautta kauvemmaksi sisämaahan. Vähitellen muuttui seutu. Talot harvenivat, peltoja ei näkynyt. Tulimme kolkkoon seutuun. Tien molemmin puolin oli sinne, tänne asetettu pieni savinen jumala tai rakennettu pieni pyhäkkö, jossa toivioretkeläiset uhrasivat.
Ihmisiä tuli ja meni. Yhdet kulkivat kantotuoleissa, toiset työntökärreissä, muutamat ratsastivat, mutta suurin osa kulki jalkasin.
Istahdimme tiepuoleen levähtämään. Muutamia miehiä tuli vuorelta päin. Yksi heistä kysyi: