"Meneekös ulkomaalainen opettaja Mao vuorelle suitsuttamaan?"
"En, en mene suitsuttamaan", sanoin, "sillä en palvele p'uusaa."
Nykyään Kiinalaiset kutsuvat kaikkia jumaliaan p'uusaaksi. Sana ei ole Kiinan kielinen, vaan kulki Kiinaan Indialaisten jumalien mukana.
"Ketäs palvelet?" kysyi hän.
"On olemassa yksi, ainoa Jumala, taivaan ja maan tekijä. Häntä palvelen", vastasin.
Mies katsoi minuun vakavasti ja sanoi:
"Niinkö on? Onko vaan yksi Jumala? En ole sitä ennen tietänyt, eikä kukaan ole minulle sitä sanonut."
Avoimella sydämellä kuunteli ja kyseli hän. Hän osti muutamia kirjoja, luvaten lukea ne. — Kuuden päivän matka oli hänellä kotiinsa.
Vuoren juurella olevan, ison kylän asukkaat elivät ilossa ja humussa. Joka talossa oli pyhiinvaeltajia. Useamman talon väki, niin suuret, kuin pienetkin valmistivat savesta temppelin ja puusien kuvia sekä kaikenlaisia leluja.
Sain asunnon suurimman kadun varrella isossa ravintolassa. Huoneita oli useita, mutta kaikki ikkunattomia. Suurimmassa huoneessa oli 8 nelikulmaista pöytää. Siihen kokoontui ihmisiä kuulemaan, mitä heille kerroin ja kyselemään yhtä, toista maastamme ja kansastamme. Kysyivät jos meillä oli virkamiehiä, kouluja j.n.e. Kuultuaan vastaukseni, kuiskailivat he keskenään: