Välituntia ei ole. Sisäluku tai oikeammin ulkoluku ja kirjoitus ovat ainoat oppi-aineet. Jos joku haluaa kauppa-alalle, niin häntä opettaa joku kauppias helmitaulua käyttämään.
Ensimäisinä vuosina opetetaan vaan merkit tuntemaan nimeltään, mutta ei niiden merkitystä.
Toisin on kouluissa, joita ulkomaalaiset ovat perustaneet. Niissä opetetaan uskontoa ja laulua ja lasten täytyy ymmärtää, mitä lukevat.
En ole koskaan mielipahalla katsellut koululasten kulkua kadulla. Koulusta heidät lasketaan yksitellen. Hiljaisina astuvat he ulos ovesta.
Monet lapset eivät tahdo käydä koulussa, vaikka siihen olisi tilaisuuttakin. Oli eräs Liu niminen mies, joka tahtoi panna poikansa kouluun ja toikin hänet koululle, mutta poikapa ei tahtonut "katsoa kirjaan", vaan karkasi kotiinsa. Mitäs isä teki? Hän pani pojan koriin ja kahden miehen kantamana pieni mies vietiin kouluun. Siellä opettaja köytti hänet kahden tuolin väliin, pöydän eteen, jolle asetti kirjan, mutta poika junkkari ei sittenkään katsonut kirjaan!
Opettajan kädet kun vaan vapaana olivat, tuiversi hän poikaa tukasta. Hän löi häntä kämmenille, mutta siitä ei apua ollut. Siinä poika seista jörötti ja itkeä jurritti kokonaista kolme päivää, eikä vilaissutkaan kirjaan. Isäraukan täytyi hänet ottaa pois koulusta.
Kesälupaa ei ole, vaan helteisinäkin päivinä täytyy lasten rientää kouluun jo aamulla klo 5! Lupapäiviä kyllä on, esim. juhlapäivät ja uuden vuoden aika. Oppilaat jäävät pois koulusta, milloin tahtovat. Tulee iso-äidin syntymäpäivät, siskon tai veikon häät, sedän hautajaiset, markkinat ja monenmoiset pienemmät pidot, joihin on mentävä! Katsokaamme nyt miten
Tongseng
lukutietä kulki! Veljeksistä hän oli nuorin. Isänsä oli maanviljelijä. Ukko Lii päätti yhden pojistaan erottaa virkamiesuralle. Nuorimman osaksi se onni tuli.
Tongseng oli vasta kuusivuotinen, mutta isä ajatteli kouluun menemisajan jo tulleen. Uusi vuosi oli jo ollut ja mennyt. Isä, markkinoilla käydessään, osti kauniin keltaisen liivikankaan Tongseng'ille. Kylänräätäli oli jo liivit tuonut kotiin.