Kouluun lähtöpäivä tuli. Aamulla aikaiseen äiti ajeli pikkumiehen pään ja sitten palmikoksi mustat hivukset, sitoen ne tuolta kylän laidassa olevasta kauppapuodista ostetulla punaisella nauhalla.
Toipa se isä tullessaan koulutarpeetkin ja pienen laukunkin johon ne kauniisti pantiin. Siinä oli kirja, sivellin, puinen taulu, jolle siveltimellä maalattiin eli kirjoitettiin, paperia palanen, mustetta, ja kivinen laatta.
Isä lähti viemään Tongseng'iä koululle. Tuolla kylän keskellä oli iso temppeli, jonka etuseinä oli auki. Sieltä kuului kova pomina. Sinne tultuaan isä kumarsi opettajalle, sanoen:
"Opettaja! tehkää hyvin ja opettakaa tälle minun pojalleni 'tapoja'!"
Täten hän valtuutti opettajan rankaisemaan ja kurittamaan poikaa, jos tarvitsi. Isän mentyä, opettaja antoi Tongsengille uuden nimen, jota sanotaan "koulunimeksi" ja jolla nimellä häntä tästä lähtien kodin ulkopuolella kutsutaan.
Tongseng otti laukustaan kirjan, nimeltä "Saan tsir king." Sitä on käytetty oppikirjana yli 800 vuotta. Sen kirjoitti eräs opettaja omia oppilaitaan varten v. 1050 j.Kr.
Pian kaikui Tong Sengin ääni ylimäisenä, sillä hän luki selkeästi ensimäiset rivit oppikirjasta heti, kun opettaja oli ne vaan kerran lausunut.
Ulkoa hän luki rivi riviltä. Päästyään kirjan läpi, osasi hän sen ulkoa virheettömästi, mutta tuskin ymmärsi yhtä lausetta. Siinä oli paljon hyviä ajatuksia, mutta niitä ei opettaja selittänyt hänelle, vaikka eivät kaikki ajatukset olleetkaan liian syviä hänen ikäiselleen. Tongseng tunsi merkit mutta ei niitä vastaavaa käsitettä.
Pojat olivat kuin pienet apinat! Matkivat vaan opettajaa lukemisessa, ymmärtämättä mitä lukivat.
Luettuaan "Saan tsir king'in" ostettiin hänelle "Peh kia king", joka on kuiva nimiluettelo vaan! Sen tunteminen on välttämätön jokaiselle sivistyneelle henkilölle!