Kun taistelussa tämän maan Sieluni rupee horjumaan, Niin siitä silloin voimaa saan Taas taistelua jatkamaan.
Oi! tämä "lippu" taivainen Voi muuttaa mielen maallisen, Sen katoovista irroittaa, Ja ijäisihin istuttaa.
Ja vaikka myrsky pauhaisi Niin että vuoret järkkyisi, Ei tämä "lippu" kuitenkaan Liikahda koskaan paikaltaan.
Tää "lippu" tuottaa elämän, Ja rauhan, ilon pysyvän. Se taivahan on tikapuu. Ei sitä voita mikään muu.
Tää "lippu" Jeesus rakas on! Hän meille ompi verraton! Sen kohotamme korkeelle Niin, että näkyis' kaikille!
Ulkonaisesti he kuuluivat eri kirkkokuntiin, mutta sisällisesti yhteen. He tekivät työtä kootakseen ihmisiä Jumalan valtakuntaan, eikä vaan omaan pieneen kirkkokuntaansa, sillä se kirkkokunta, johon kuuluivat, oli vaan eri osasto yhteisestä suuresta lammashuoneesta, jonka ovena on Herra Jeesus. Kunhan ihmiset vaan "ovesta" sisälle tulivat, iloitsivat he siitä, menivätpä sitten mihin osastoon tahansa! Eihän Noan arkissakaan ollut useampaa kuin yksi ovi, mutta osastoja eli olinsijoja oli monta! Oikealle perustukselle rakentaminen on pääasia!
Ken Jeesuksehen uskoo vaan, Hän kuolemaa ei näekään. Ken Häneen luottaa lujasti, Hän pysyvä on ijäti.
Meistäkin tehtiin Kiinalaisia.
Kodin johtajatar vei meidät katselemaan vaatevarastojaan. Isossa arkussa oli paljon valmiita pukuja, mutta kun ei niitä kaikille riittänyt, päätimme odottaa siksi, kunnes räätäli oli ommellut lisää.
Viiden päivän kuluttua oli pieni seurueemme räätälin avulla muuttunut kiinalaiseksi. Olimmehan niin Kiinalaisten näköisiä, kuin suinkin oli mahdollista ulkonaisesti olla Kiinalainen! Saimme leveälahkeiset, pitkät housut, lyhyen kaksijakoisen hameen, polven alapuolelle ulottuvan leveähihaisen, väljän nutun. Päähän pantiin musta, vuoritettu, ainoastaan otsaa peittävä, korvihin asti ulottuva päähine. Jalkineet olivat puuvillakankaiset, matalat ja kannattomat.