Se on juhlallinen hetki. Ei lapsetkaan uskalla liikahtaa. Likellä ja kaukaa ei kuulu muuta kuin raskasta työtä tekeväin miesten hengittämistä.
Nyt — nyt se tulee sumun läpi — selvemmin ja selvemmin, — Wappu tulee ylös, toisella kädellä hän tukee hengetöintä ruumista, joka riippuu pelastusnuorassa, toisella pitää hän vuorisauvaa vakaasti kalliota vastaan, pelastaaksensa itseään ja Jooseppia musertumasta. Näin tasapainoa pitäen nousee hän ilmojen läpi. Ja nyt viimeinkin ovat siinä, likellä reunaa — vielä veto ja heihin voi käsin tarttua.
— Pitäkää kiinni, — käskee kylän vanhin — jokainen on henkeä vetämättä — viimeinen hetki on vaikein, jos vielä tälläkin hetkellä nuora katkeisi!
Vaan ei, ensimäiset rivistä kumartavat, he nostavat heitä voimakkaalla kädellä, takana seisovat pitävät nuoraa kiinni.
— Ylös! kuuluu ensimäisten suusta, heitä nostetaan yli — siinä ovat — vakaalla maalla — ja tuskastuneista sydämistä nousee riemuhuuto. Wappu on mykkänä vaipunut alas Joosepin hengettömälle ruumiille. Hän ei kuule, hän ei näe, kuinka kaikki hänen ympärilleen kokoontuvat ja häntä kiittävät, — hän makaa kasvot Joosepin rintaa vastaan — hänen voimansa on lopussa.
XII.
Isälle takaisin.
Wapun kamarissa ja Wapun vuoteella makaa Jooseppi hengettömänä. Hänen ympärillänsä vallitsee hiljaisuus, Wappu on lähettänyt kaikki ulos, hän on polvillansa sängyn edessä, hän on kätkenyt kasvonsa käsihin ja rukoilee:
— Herra Jumalani, Jumalani anna hänen elää — ota minulta kaikki, mutta anna hänen elää! Enhän tahdo häneltä mitään, tahdonhan jättää hänet Asralle — älä vaan anna hänen kuolla!
Ja sitten nousee hän taas, panee raittiita vesikääreitä hänen päänsä päällä, josta veri vuotaa haavasta, ja rinnalle, jota kallio on loukannut ja heittäytyy hänen päällensä, ikäänkuin hän ruumillaan olisi tahtonut sulkea niitä porttia, josta elon voimaa lähtee pois. — Oi sinä armas Jooseppi — sinä Jooseppi parka, niin murrettuna, niin lyötynä — O mikä synti, mikä synti! Wappu, Wappu mitä olet tehnyt — etkö ennemmin olisi pitänyt pistää veitsen omaan rintaasi, että ennemmin olisi pitänyt antaa hänen viettää häitä Asran kanssa, kuin nähdä hänen kuolevan siinä kuin lammas, jota teurastaja on huonosti pistänyt?