— Minä tahdon koettaa, — kertoi vanha herra, — sen olet ennenkin kerran sanonut mulle, mutta et ole pitänyt sanaasi.
— Tällä kertaa sen pidän, korkea-arvoisuutenne! — sanoi Wappu, ja hengellinen ihmetteli itsekseen hänen katsantoaan kuin lausui näitä muutamia sanoja.
— Mitä takeita minulla on siitä? kysyi hän.
Wappu laski kätensä Joosepin haavoitetulle rinnalle ja silmistänsä putosi kaksi suurta vesi-helmeä. — Ei mikään sanoilla sanottu lupaus olisi voinut enempää sanoa. Viisas pappi oli ääneti, hän tiesi ett'ei enempää tarvittu!
Haavoitettu kääntyi vuoteella ja lausui muutamia epäselviä sanoja.
Wappu pani kylmemmän kääreen hänen päähänsä, hän avasi puoleksi silmänsä, mutta sulki ne pian jälleen ja vaipui kuoleman kaltaiseen uneen. — Jos nyt lääkäri vihdoinkin tulisi! — sanoi Wappu ja istui jakkaralle sängyn viereen? — Paljonko kello lienee? — Pappi katseli kelloansa:
— Koska lähetit häntä hakemaan?
— Varhain k:lo viisi.
— Siis hän ei vielä voi olla täällä. Kello on vasta kymmenen ja
Sölden'ille on ainakin kolmen tunnin matka.
— Vasta kymmenen! — kertoi Wappu itsekseen ja hengellinen sääli häntä kun istui siinä niin hiljaa, kädet ristissä helmassaan, sill'aikaa kuin tuskastunut sydämensä sykki niin, että melkein kuului.