Pappi kumartui kipeän yli ja koetti hänen päätään ja käsiään. — Minusta sinä voisit rauhoittua, Wappu, tämä ei ole kuolevaisen näköinen.
Wappu istui liikkumatonna ja katseli eteensä: — Kun lääkäri tulee ja sanoo, että hän voi jäädä elohon, niin en muuta enää maailmassa toivo.
— Se on oikein ajateltu, Wappu, sen minä mielelläni kuulen! — kiitti pappi. Ja nyt kerro minulle myöskin, kuinka Joosepin pelastuminen on tapahtunut — se lyhentää meille ajan siksi että lääkäri tulee.
— Siitä ei ole paljon kertomista! — vastasi Wappu lyhyesti.
— Onhan se aina kaunis työ, joka tuottaa suurta kunniaa Sonneplattenin miehille! — arveli hengellinen; — etkö sinä siis ollut läsnä?
— Olin tietysti!
— No, älä siis ole niin harvapuheinen. Tänne tullessani en puhunut kenenkään kanssa, enkä tiedä asiasta mitään. Kuka on hänet siis ylös tuonut?
— Minä!
— Jumala auttakoon! sinä Wappu, sinä itse? — huusi vanha herra ja töllisteli kummastuneena Wappuun.
— Niin — minä!