— Älä huoli, — sanoi Wappu kieltäen — ole ääneti Joosepin tähden — ole ääneti! anna minun rauhassa mennä matkaani — äläkä kiusaa minua. Minun täytyy pois, älä minua pidätä! Yhtä vaan minä pyydän siitä, mitä minä sinun edestäsi teen: hoida häntä hyvin. Tottahan sinä lupaat minulle sen, että rauhassa voin mennä?
— Wappu, — pyysi Asra, älä mene! Jesus, mitä Jooseppi on sanova kun hän kuulee, että me olemme karkoittaneet sinut omasta talostasi?!
— Säästä kaikkia sanoja, Asra, sanoi Wappu ankarasti, — kun kerran olen jotakin sanonut niin se on sanottu, tulkoon mitä tahansa!
Hän meni kirstulle ja otti siitä liinasia ja muita vaatteita, sitoi ne kokoon ja heitti selkäänsä. Sitten otti hän laatikosta palttina-pakan.
— Kas tässä Asra, — sanoi hän — on vanhaa hienoa palttinaa, jota tarvitset kääreitä varten ja tässä paksumpaa nöyhtäksi. Tohtori tarvitsee sitä illalla kun palaa. Kas tässä on saksit, leikkaa sormen levyisiä palstoja. Tee se tarkasti, kuuletko? Ja joka neljännestunti sinun pitää panna uusia kääreitä hänen päähänsä, että kuumuus häviää. Eikö totta, voinhan luottaa siihen, ett'et mitään laiminlyö? Ajatteleppas jos minä olisin tuonut hänet ylös syvyydestä ja sinä — sinä laiminlöisit hänen hoitonsa — täällä vuoteensa vieressä! Muista että hänellä pitää olla korkea pään-alus, ett'ei veri saa nousta päähän — pöyhi vähän päästä hänen tyynyjänsä. Nyt luulen kaikki sanoneeni — en tiedä muuta. Oi hyvä Jumala, sinä et voi häntä niin kääntää ja nostaa, kuin minä — sinulla ei ole voimia siihen! Ota Klettermaier avuksi — hän on hyvä. Ja siis minä uskon hänet sinulle, — polvensa vapisivat, äänensä värisi, hän taisi tuskin pitää nyyttiä kiinni, jota hän kantoi, vielä viimeisen silmäyksen loi hän sairaasen: — Jumalan haltuun! — Ja hän oli ulkona ovesta.
Siellä ulkona puhui kirkkoherra Klettermaier'in kanssa.
Wappu astui heidän luoksensa. — Klettermaier — huusi hän tämän korvaan, — mene ja auta Asraa Jooseppia hoitamaan. Asra on siellä minun sijassani. Jooseppi jää ylimystaloon ja minä lähden pois. Teidän pitää kaikki katsoa Jooseppia ylimystalon isännäksi ja totella häntä niinkuin minua, kunnes palaan, ja voi teitä jos hänen täytyy teistä valittaa! Anna kaikille palvelijoille tieto tästä!
Klettermaier oli häntä ymmärtänyt ja pudisti päätänsä, mutta kysyä ei hän uskaltanut.
— Jääkää hyvästi emäntä — sanoi hän, — tulkaa pian takaisin!
— En koskaan! sanoi Wappu hiljaa.