— Ei ole oikein tehty, että sitä kerron; mutta sinun täytyy se tietää, etkä sinä levitä tietoasi. Äitini uskoi mulle kuolin vuoteellansa, että hän tuolla Vintschgau'issa, ennenkuin tunsi isääni, oli synnyttänyt tämän lapsen, ja minä olen suulla ja kädellä hänelle luvannut pitää huolta tytöstä niinkuin veli, sentähden toin hänet sieltä ja hankin hänelle palveluspaikan "Lampaassa", että hän olisi likellä minua. Mutta me sisarukset lupasimme toisillemme, että pitäisimme asian salassa emmekä antaisi solvaista äitimme muistoa. Tottahan sinä käsität, ett'en voinut sallia sisartani rankaisematta solvaistavan, vaan minun täytyi astua esiin häntä puollustamaan, kun hänen kunniaansa loukattiin?!

Wappu istui siinä kuin kuvapatsas ja hengitti vaivalla. Hänestä oli kuin kaikki vuoret ja koko maailma olisi pyörinyt hänen ympärinsä. Nyt oli kaikki hänelle selvää — hän ymmärsi nyt Asran puheen Joosepin vuoteen vieressä! Hän painoi päänsä molempiin käsiinsä, ikäänkuin ei olisi voinut sitä käsittää. Jos tämä oli totta, kuinka julmasti hänen rikoksensa kasvoi! Jonka hän oli pyytänyt murhata, ei ollut tunnotoin mies, joka palveluspiian tähden oli häntä solvaissut — se oli veli, joka ainoastaan oli täyttänyt velvollisuutensa sisartansa kohtaan, — hän oli tahtonut ottaa turvattomalta tyttö-paralta hänen ainoan turvansa silmittömästä mustasukkaisuudesta! — Hyvä Jumala, jos se olisi tapahtunut! sanoi hän itselleen. Häntä pyörrytti, — hän kätki kasvonsa käsiin, ja heikko valitusääni tunkeusi hänen rinnastansa.

Jooseppi, joka ei huomannut hänen liikutustaan, jatkoi:

— Sitten tapahtui että minä "Lampaassa" kaikkein ihmisten kuullen vannoin rankaisevani ylpeyttäsi ja saattavani sinua saman häpeän alaiseksi kuin sinä olit saattanut Asran, ja näin me solmimme tuon kujeen, huolimatta Asrasta, joka ei ollut siihen suostuvainen. Kaikki onnistui kun onnistuikin, mutta kun me taistelimme toinen toisemme kanssa ja sinä lepäsit sydäntäni vasten kauniilla rakkaalla rinnallasi ja minä suutelin sinua, silloin tuntui kuin olisin saanut tulta suoniini. En tahtonut sitä tunnustaa kun olin niin kauan ollut vihamiehesi — mutta se tuli yhä hullummaksi, ja yöllä näin unta että suutelin sinua, ja minä heräsin huutaen nimeäsi ja nousin vuoteeltani, sillä minä en sitä kauemmin kestänyt.

— Vaikene! sinä tapat minut, — käski Wappu, niinkuin olisi liekissä istunut.

Mutta Jooseppi jatkoi hartahasti: — Sentähden nousin jo yöllä ja menin Sonneplattelle päin. — Niin — miksi sitä salaisin? — Minä tahdoin vielä ennen päivän nousua koputtaa sinun ikkunallesi — ja kuvasin iloisena itselleni kuinka ihanata olisi, jos sinä pistäisit uniset kasvosi ulos ikkunasta ja minä saisin ottaa pääsi käsieni väliin ja suudella sinua ja anoa sinulta anteeksi monta tuhatta kertaa! — Ja silloin — silloin lentää luoti pääni ohitse ja kohta sen jälkeen toinen olkapääni läpi, ja kun horjahdan, tulee joku ja sysää minut takaa käsipuitten yli. Jo luulen olevan lopussa rakkauden ja kaiken. Mutta silloin tulet enkelinä ja armahdat minua ja viet minut ylös ja pidät minusta huolta, — o Wappu! — Hän heittäysi Wapun jalkojen juureen ja laski ristiin pannut kädet hänen helmaansa: — Wappu en voi sua kiittää niinkuin tahtoisin, mutta jos kaikki rakkaus ko'ottaisiin mitä maailmassa on, ei se kuitenkaan olisi niin innokasta, kuin minun rakkauteni sinuun!

Nyt Wapun vaivalla säilytetty voima raukesi, sydäntä vihlaisevalla huudolla sysäsi hän Joosepin pois luotansa ja heittäysi maahan raivoovassa epätoivossa, kasvot maata vasten:

— Oi niin onnelliseksi olisin voinut tulla, — ja nyt on kaikki lopussa — kaikki, kaikki!

— Wappu, — Jumalan tähden — luulen todellakin että hourailet! Mikä siis olisi lopussa — jos sinä ja minä toisiamme rakastamme, niin kaikki on hyvin!

— Oi Jooseppi, Jooseppi, ethän sinä mitään tiedä! — Meistä ei tule mitään, oi sinä et tiedä, että olen hyljätty ja tuomittu enkä koskaan voi tulla vaimoksesi — polje minua — tapa minut — minä annoin syöstä sinut sinne alas! — Jooseppi astui taaksepäin, kuullessansa nuo hirmuiset sanat — hän ei vieläkään tietänyt hourailiko Wappu vai ei. Hän oli hypännyt seisomaan ja katseli Wappua kauhistuksella.