Leander raappasi korvan taustaa:
— Siis minä en voi vieläkään ampua! Aatteleppas vaan, kotka istuu yhä vielä katolla.
— Miks'ei!
— Niin, kun minä aamulla tulin ulos en ollenkaan sitä nähnyt. Luulin että se oli lentänyt matkoihinsa ja kuljeskelin kolmen tunnin aikaa sitä tapaamassa. Kun tulen kotia, istuu se taas ihan levollisna katolla.
— Jos ihminen olisi taika-uskoinen, niin voisi kyllä pelästyä tämmöisestä!
— No niin! voisi melkein uskoa että vuoren "onnelliset neidot" tekevät minulle koiran kuria.
— Jumalan rauhaa! — lausui samassa karhea syvä ääni, ja Benedikt, toinen veli, joka oli ollut matkoilla, astui sisään.
— Ah! Jumalan rauhaa, oletko jo kotona! huusivat veljekset hänelle vastaan. Mitä uutta, mitä olet toimeen saanut?
— Oh, ei paljo mitään, he ovat taas lähettäneet meitä Pontiuksen luota Pilatuksen luo ja syöttäneet minulle lupauksia. Minä sanon sentähden että kaikki Oetz-laakson asukkaat, niin ihmiset kuin elukat, ehtivät taittaa niskansa ennenkuin saamme ajotietä tänne. — Puhuja heitti suuttuneena laukun selästänsä ja istui piisin penkille. — Saammeko pian jotain syödäksemme?
— Kohta! — sanoi Nikodemus, joka itse oli kokkina ja toi sisään lihalientä.