Pienen maito-maljan toi hän myöskin ja vei sen sisään sairaalle.
Leander'in silmäykset seurasivat häntä kateudella.
Benedikt oli nälkäinen ja rupesi heti liemeen käsiksi, huomaamatta mitä veli teki tai oli tekemättä. Nikodemus palasi pian, ja ääneti söivät kaikki kolme sitten talonpojan juhlallisella tavalla, jonka mukaan lusikat käyvät määrätyssä tahdissa, niin ett'ei kukaan saanut liian paljon eikä liian vähän.
Lopetettuansa syömisen, sytytti Benedikt piippuaan ja ojensi itseänsä mukavasti piisinpenkille.
— Mitä uutta muuten maailmasta kuuluu? Kerro nyt jotakin! pyysi
Leander, joka tunsi veljen harva-puheisuutta.
Tämä pisti piipun toiseen suupieleensä ja haukotteli.
— Minä en tiedä mitään! Vaan hetken kuluttua sanoi hän kuitenkin:
— Rikkaan Stromminger'in tytär, — tuon, joka asuu Sonneplatte'lla —
Kotka-Wappu, te tiedätte — on sytyttänyt isänsä taloa tuleen ja
juoksee nyt kerjäten ympäri maata.
— Ah, mikä juttu se on? — kysyivät veljekset kummastellen.
— Se taitaa olla kappale tytöksi! jatkoi Benedikt. — Isänsä täytyi lähettää hänet Hochjoch'ille, kun ei voinut häntä hallita — nyt hän palaa ja hänen ensimäinen tekonsa on että puoleksi tappaa Gellner-Vincentz'in ja sytyttää tuleen isän talon.
— Jesus Maria!
— Sen tehtyänsä pötki hän tietysti pakoon ja kuljeskelee nyt ympäri maata. Eilen oli hän Vent'issä ja kulki ovelta ovelle, etsien palveluspaikkaa — vaan kuka ottaisi semmoisen taloonsa? Vielä päälliseksi kulettaa hän mukanansa kotkaa, jonka hän kerran vangitsi, ja se pitäisi ihmisten myöskin ottaa hänen kanssansa. Luonnollista on että jokainen kiittää kunniasta!