Bincenz lähestyi säkenöitsevin silmin. — Wappu onko se todellakin tahtosi?
— Verinen tahtoni! — Hän kohotti kättänsä ikäänkuin valantekoon, käsi oli jäykkä ja kynnet siniset kuin kuolleen.
— Joka laskee hänet kuolleena Asran jalkojen juurelle — se on oleva mieheni niin totta kuin olen Walburga Stromminger!
XI.
Yö.
Ylimystalon hiljaisessa, uneen vaipuneessa huoneessa kuului koko yön kummallista, yksitoikkoista ääntä. Piiat säpsähtivät unessa eivätkä tietäneet mitä kuulivat, vaan nukkuivat sitten taas. Laudat lattiassa narisivat ja hirret tärisivät hiljaa.
Se oli Wappu, joka lakkaamatta raskailla askeleilla kulki edes ja takaisin, taistellen itsensä, kohtalonsa ja Jumalansa kanssa, sydän kuoleman tuskissa. Repaleina riippuivat vaatteet hänen päällänsä, muserrettuina lattialla olivat pyhä Walburga, Kristus ristillä, pyhimys-kuvat — kaikki muserrettuina pirstaleiksi — turhassa raivossa palasiksi lyötyinä.
Hän oli puoleksi riisunut ja hiukset olivat hajalla paljastetuilla olkapäillä.
Punertavasti liekutti sammuva kynttilä ja liehuvassa valossa vääristyi kummallisesti rikkilyödyn Kristuksen kuvan muoto lattialla ja näytti rupeevan elämään. Wappu seisahtui kävellessään kappaleiden eteen: "Niin irvistele sinä vaan. — Et ole enää pitävä minua narrina! Eikä kenkään teistä, epäjumalankuvat puusta ja paperista, jotka eivät voi ketäkään auttaa! Te ette kuule mitään rukousta ettekä mitään kirousta. Ja ne, joidenka kuvana olette olevinanne, piloittelevat Jumala tiesi missä, ja nauraisivat meille jos voisivat nähdä kuinka notkistamme polviamme puupalasen edessä!" Ja hän potkaisi palaset sänkynsä alle, ett'eivät estäisi häntä kävellessänsä.
Samalla hetkellä kuului ulkoa paukahdus, ikäänkuin pyssyn-laukaus. Wappu seisahtui; hän kuunteli hengittämättä — kasvonsa olivat valkoiset kuin lumi. Horjuen astui hän akkunan luo ja katseli ulos. Varmaankin oli hän erehtynyt. Miksi tämä melu melkein vei häneltä hengen? Hän ei ollut varma siitä että se todellakin oli laukaus. Niinkuin salama iski se ajatus yht'äkkiä hänen päähänsä: "Jos Bincenz tällä hetkellä olisi Jooseppia ampunut!" Olihan se hulluutta, Jooseppi oli hyvässä turvassa kotona — tai ehkä Zwiefelstein'issä Asransa luona!