— En tiedä; mutta nähdäänhän hänen nimensä päiväkirjasta.
Neiti toi päiväkirjan, mutta vieras oli unohtanut kirjoittaa siihen nimensä. Neiti juoksi kirja kädessä pihalle, mutta matkustaja oli jo ennättänyt lähteä.
— Mitä minä nyt tähän kirjoitan? vaikeroitsi neiti epätoivoissaan.
— Kirjoittakaa: Antikristus, sanoi maisteri.
— Taikka Uusi Lutherus, lisäsi ylioppilas.
IV.
Jo lokakuussa oli ollut Pihlén'in vastaus samassa sanomalehdessä, jossa oli Kauppilan kellotapulin laudoituksesta puhuttu. Kun kauppaneuvos Polin sen luki arvasi hän heti kuka Pihlénillä oli ollut apuna.
— Sillä miehellä on terävä kynä, mutisi hän itseksensä, juuri sellainen, jota minä tarvitsisin. Kirjoituksesta päättäen hän ei näy tietävän ketä vastaan hän tässä kirjoittaa. Minun täytyy saada hänet ystäväkseni ja Pihlénin vallasta pois, vaikka hän ensi yrityksellä näyttikin kovin lujamieliseltä.
Kauppaneuvos olisi jo suorastaan tahtonut kutsua maisteri Tiiran päivällisille luoksensa, mutta rouva pani vastaan, arvellen että se näyttäisi jonkinlaiselta tuttavuuden hakemiselta, joka paremmin sopii maisterille itsellensä.
Nyt joulukuussa valmisteltiin joka talossa lähtemään talven ensimmäisiin tanssiaisiin, joita pidettiin kaupungin niinkutsutussa "Seurahuoneessa", eräässä yksityisessä suuressa salissa, joka oli tarkoitusta varten hyyrätty.