Ja maisterin suureksi ihmeeksi alkoi Pihlén ylistellä kauppaneuvosta melkein samoilla sanoilla kuin Polin muutamia tunteja sitä ennen Pihléniä ylistellyt. Hän selitti että Polinilla on aina tapana teeskennellä itseään noin kainoksi, vaikka hän kyllä sydämessänsä iloitsisi, jos tulisi valituksi.
Maisten ei tiennyt mitä ajatella. Pihlénille täytyi hänen luvata kannattaa Polinin vaalia. Polinille oli hän jo luvannut kannattaa Pihléniä. Mutta hänellä ei ollutkaan aikaa pitempiin tutkailemisiin, sillä eteisestä kuului kolinaa ja Pihlén sanoi:
— Ts! nyt ei enään sanaakaan tästä asiasta.
Sisään tuli Grönqvist ja Pihlénin konttoristi, jotka olivat olleet eräitä laskuja tarkastamassa, ja nyt hirveällä kiireellä valmistivat itsellensä totilasit, saadaksensa kiinni toiset, joiden lasit jo olivat melkein tyhjinä. Kiinni-ottamisessa he onnistuivatkin niin hyvin, että kaikki neljä herraa yht'aikaa pani "toiselle jalalle".
Illallisen syötyä läksivät maisteri ja Grönqvist yhdessä pois. Kiiruisesta lasien tyhjentämisestä olivat Grönqvistin jalat käyneet hiukan epäluotettaviksi, jonka vuoksi maisteri katsoi parhaaksi tarjota hänelle käsivartensa. Yö oli ihana ja valoisa, ja kevään lempeät tuulahdukset hyväilivät kävelijäin kuumia poskia. Grönqvist oli hyvällä päällä, hän ei muistanut suurta perhettänsä eikä ikuista kiiruttansa, vaan käveli jalkojansa viskoen ja hiljaa hyräillen maisterin käsikynkässä.
Siinä käveltäissä kertoi maisteri Grönqvistille kuinka erinomaisia ihmisiä Polin ja Pihlén ovat, jotka kumpikin voisivat olla ehdokkaina kaupungin edusmiehen vaalissa, mutta kuitenkin kaikin mokomin kannattavat toinen toistansa ja ylistelevät kilpailijaansa pilviin saakka.
Grönqvist rähähti suureen nauruun.
– Etkö sinä vielä osaa sitä arvoitusta selittää?
Senhän tietää täällä jokainen saunamuija. Polinilla ja Pihlénillä on yhteensä enemmän ääniä kuin kaikilla muilla kaupungin asukkailla, niin että he yhdessä voivat lähettää kenenkä hyvänsä valtiopäiville. Mutta he tahtoisivatkin lähettää sinne toinen toisensa siitä syystä, että he ovat kaiussa kauppa-asioissa vaarallisimmat kilpailijat; jos nyt toisen heistä täytyisi olla kolme tai neljä kuukautta kotoa poissa, niin toisella olisi vapaat kädet voin ja viljan ostossa ja hän saattaisi sillä ajalla ansaita tuhansia ja toinen joutua yhtä paljon tappiolle. Sen vuoksi he ovat niin erinomaisen vaatimattomia valtiollisissa asioissa ja suovat mielellänsä kunnian ystävälleen.
Maisteri ei voinut estää pientä hämmästyksen huudahdusta, mutta
Grönqvist jatkoi: