Kun kaupungin porvaristo iltapäivällä kokoontui vaalia toimittamaan, naurettiin raastuvassa paljon sanomalehden toimittajan ylpeyttä ja itserakkautta, joka aivan ujostelematta kehuu itseänsä kaupungin etevimmäksi mieheksi ja kehoittaa valitsemaan itseänsä, vaikka ei edes kuulu porvarissäätyynkään. Toiset kertoivat nähneensä että Pihlén oli edellisenä iltana käynyt Polinin luona, ja silloin kaikki nyökkäsivät päätänsä ja sanoivat:
— Vaali on siis päätetty, voimme lähteä kotia! Mutta kotia ei sentään kukaan lähtenyt, sillä uteliaisuus pidätti jokaista. Kun vaalitoimitus alkoi, ehdoitteli kauppaneuvos Polin että valittaisiin nimituomari se ja se Helsingistä; hän on oppinut ja taitava mies eikä vaadi muuta kuin sata markkaa kuukaudelta niin kauan kuin valtiopäivät kestävät, mitään erityisiä matka- ja päivärahoja ei tule kysymykseenkään.
Porvarit kuuntelivat ja syleksivät happamesti raastuvan nurkkiin, mutta kun Pihlén nousi ja sanoi täydellisesti kannattavansa kauppaneuvos Polinin ehdoitusta, niin kaikki antoivat äänensä tuolle helsinkiläiselle ehdokkaalle. Vaikea olisikin ollut jollekulle muulle antaa, sillä Polinin ja Pihlénin konttoristit olivat edellisenä päivänä käyneet useimpain porvarein luona noin omituisella hymyllä ilmoittamassa että velat ovat maksettavat kohta, koska nyt sattui tulemaan erityinen rahan tarvis. Vanhasta kokemuksesta tiesivät porvarit että vaalin jälkeisenä päivänä tullaan sanomaan, että velka saa vielä olla toistaiseksi, koska muulla tavalla satuttiin tarvittavat rahat saamaan.
Kauppilalla oli siis taas edusmies valtiopäivillä ja juuri sellainen kuin se ansaitsikin. Mutta puolueet pääkaupungissa iloitsivat ja kiroilivat; toiset iloitsivat siitä että olivat saaneet yhden äänen lisää, toiset kiroilivat että sen olivat menettäneet. Oikeata syytä, miksi niin oli käynyt, ei mikään puolue tiennyt.
X.
Vaalin jälkeen luettiin "Kaupin" seuraavassa numerossa tällainen pätkä:
"Viime numerossa tahdoimme ehdoittaa valtiopäivämieheksi tästä kaupungista kauppias Enok Pihléniä, mutta kirjapainossa tehdyn hävyttömän petoksen kautta, jota emme tähän saakka ole mahdolliseksi luulleet, tuli hra Pihlénin nimen sijaan painetuksi tämän lehden toimittajan nimi. Me voisimme saattaa tuon petoksen tekijän, jonka kyllä tunnemme, kovaan rangaistukseen, mutta katsomme paremmaksi jättää hänet omantuntonsa rangaistavaksi, jos se hänessä vielä hereillä on."
Maisterissa oli tapahtunut suuri muutos. Heti tuon merkillisen päivän jälkeen heitti hän kaikki kirjat nurkkaan ja kaikki tohtorin tuumat myöskin.
— Minä olen kylliksi oppinut voidakseni puolustaa oikeutta ja vastustaa vääryyttä, sanoi hän itsellensä. Minä olen tähän saakka ollut mammonan palveluksessa, ruvetaampas nyt palvelemaan kansaa, niinkuin alusta aikain olisi pitänyt tehdä.
Hän avasi laatikkonsa ja otti esiin ensin kaikki raittiuskirjoitukset, jotka olivat saaneet siellä kuukausia maata; nyt ne pääsivät taas kunniaan. Hän meni itse niiden kirjoittajan luokse ja pyysi anteeksi kirjoitusten viipymistä; hän kehoitti kirjoittamaan uusia ja neuvoi millä tavalla ne olisivat ankarampaan muotoon puettavat. Erittäinkin hän kehoitti sotaan kaupungin anniskelu-yhtiötä vastaan, jonka kapakoissa vietettiin hurjaa elämää ja joihin moni mies päivätulonsa kantoi.