LAHTI. Minä en osaa mitään sanoa, mutta viinaa minä pelkään niinkuin syntiä, niinkuin kuolemaa, niinkuin perkelettä. En tiedä miksi, mutta kauhistus valtaa sydämeni kun ajattelen että tänne asetetaan viinatehdas.
KANTTORI. Suurempi kauhistus valtaa minut kun ajattelen että vielä saisimme vuosikausia odottaa kansakoulun avausta täällä juuri tähän aikaan, jolloin kaikkialla Suomessa kouluja perustetaan. Olisiko mielestänne kaunista, jos eräänä päivänä huomattaisiin että meidän kunta on koko avarassa Suomessamme ainoa, jossa ei ole kansakoulua? — Vielä toinenkin seikka: moni pelkää viinapolttimoa sen vuoksi että tuo tulijuoma on silloin liian lähellä saatavissa. Mutta saahan sitä nytkin ken vaan tahtoo, ja voi! kuinka moni sitä tahtoo! Mutta jos koulu saa vaikuttaa, levittää opin-valoa ja sivistystä nousevaan sukupolveen, niin olen varma siitä, että se päivä on kerran koittava, jolloin jokainen Suomen kansalainen Lahden isännän tavalla kammoo viinaa niinkuin perkelettä, ja silloin viinatehtaat itsestänsä häviävät; mutta ne ovat omaa hautaansa kaivaessa tuottaneet ääretöntä hyötyä maalle ja niistä voi silloin sanoa, että "makeus on lähtenyt väkevyydestä".
TUOPPALA. No niin se asia on, joka sen vaan osaa oikein harkita.
KINNAS. Makkaralla on, näet, kaksi päätä. Niin se on — sanoinhan minä.
KALSO. Mitä sinä sanoit —
ASSESSORI, keskeyttäen. Suokaa anteeksi, mutta eiköhän jo ole aika mennä jatkamaan kokousta ja tekemään päätöstä?
KALSO. Assessori on oikeassa, menkäämme! Päätöstä ei olekaan vaikea tehdä, sillä asia on selvä kuin päivä.
MONET. Selvä kuin päivä!
(Menevät takaisin kuntahuoneesen; Lahti päätänsä pudistellen.)
ASSESSORI, taputtaa kanttoria olkapäälle. Te suorititte tehtävänne oivallisesti; olen melkein varma voitosta, sillä syrjästä tarkastelin kuinka syvän vaikutuksen puheenne teki.