KANTTORI. No, ja te, äiti?
ÄITI. Minä en sitä usko, ja onneksi olinkin omin silmin näkemässä, että sinä et ollut kokouksessa kun siitä päätettiin — muutoin saattaisi sellainen epäluulo hirveästi painaa vanhaa sydäntäni.
KANTTORI, huokaa. Jumalan kiitos! (Ääneen.) Unhoittakaamme nuo asiat tänään, sillä nyt on ilon päivä, koska nyt toteutuu ajatus, jota kauan olemme valmistelleet. Nyt saatte, äiti, kuulla poikaannekin kiitettävän, sillä provasti varmaan pitää täällä puheen, jossa kaikkein kuullen lausutaan kiitoksen sanoja niille, jotka koulun tähden ovat vaivaa nähneet, siis minullekin. Ja sitte kirjoitetaan sanomalehtiin: "Kanttorimme, herra Niilo Riutan toimesta", taikka "Uutteran kanttorimme hartaalla toimella on meillekin saatu kansakoulu, joka juhlallisesti avattiin silloin ja silloin", taikka jotakin muuta sellaista.
ÄITI. Sinä olet kunnian-himoinen, ja se ei ole hyvä sinun säätyisellesi, sillä kunnian-himo on niinkuin käypä olut: se saattaa katkaista vanteet ja rikkoa tynnyrin, jossa se on alkanut kuohua.
KANTTORI. Olkaa huoleti, äiti! Minun kunnian-himoni ei nouse liian korkealle. Tiedättekö mikä sen päämäärä on? Hanna. Kaikki ajatukseni ja toimeni tarkoittavat hänen miellyttämistään, sillä minä rakastan häntä, äiti kulta, minä rakastan häntä niinkuin — niinkuin teitä. Mitäs sanotte, jos pyytäisin häntä vaimokseni, olkoonpa vaikka vasta vuoden päästä?
ÄITI. Luultavasti tulisit liian myöhään, vaikka kosisit nyt heti, sillä yleinen puhe käy että assessori kosii Hannaa. Heidät nähdään alinomaa yhdessä; milloin Hanna ei ole assessorin talossa, on assessori rouva Turholmin luona.
KANTTORI, naurahtaen. Minä tiedän mitenkä sen asian laita on. Näettekös, rouva Turholm ja neiti Sommar koettavat kääntää assessori Grasman'ia suomenmieliseksi — siitä heidän vilkas kanssakäymisensä ja siitä tuo huhu. Muutoin jos assessorilla olisikin kosiotuumia, niin ei ne suinkaan tarkoita Hannaa, joka on köyhä tyttö, vaan rouva Turholmia, joka on rikas leski.
ÄITI. Niin, niin, mutta Hanna on tätinsä lähin perillinen; vaikka en minä tahdo sekaantua niihin asioihin, tee niinkuin tahdot. Olenhan aina sanonut, että saat ottaa kenen-hyvänsä, jota vaan rakastat: minä uskon että huonoa ihmistä et voisi rakastaa.
KANTTORI. Totta on että Hannan ja minun välille on viime aikoina ilmaantunut jotakin selittämätöntä. Viimeksi tapasin hänet kuntakokouksen päivänä, ja aina kun sittemmin olen käynyt häntä tapaamassa, on hän ollut kotoa poissa taikka sanottanut itseänsä sairaaksi. Kirkossa olen hänet pari kertaa nähnyt, mutta hän ei ole nostanut silmiänsä minun puoleeni, Kun viimeksi erosimme luulin huomanneeni moittivaa kylmyyttä hänen silmissään, mutta kenties erehdyin. Levottomina öinä olen usein nähnyt hänet unissani; toisinaan katsoo hän minuun moittivaisesti sanaakaan virkkamatta; toisinaan kuulen hänen hengenvaarassa huutavan minua avuksi, mutta minä en pääse liikahtamaan, jalkani ovat kuin sidotut. Mutta unethan aina merkitsevät sen vastakohtaa, mitä niissä näkee — eikö niin, äiti?
ÄITI. Unilla on merkityksensä, vaikka niitä nuoret ei tahdo uskoa.