KANTTORI. Mahdollista että Hannallekin on juorutta noita ilkeitä juttuja, ja kun hän ei tunne perussyitä, niin saattaa hän olla minulle suuttunut. Mutta tänään hänet välttämättömästi tapaan ja silloin on kaikki selvitettävä.
(Kellojen soitto kuuluu.)
ÄITI. Nyt tulevat kirkosta. (Kanttori rientää ulos.) Nuo äänet tuntuvat niin tutuilta, ne ikäänkuin kutsuvat väsynyttä matkalaista luoksensa rauhan majoille.
(Ulkoa kuuluu seuraava:)
Lasten laulu.
Oi riemuitkaamme,
Nyt ilon päivä koittaa,
Kun aseet saamme,
Mi pimeyden voittaa!
Niin Suomi nousee, kasvaa korkealle
Ja kiitoksensa kantaa Jumalalle!
Ei sortaa meitä
Voi kiukku vihollisten,
Kun tiedon teitä
Me käymme käsitysten!
Niin Suomi nousee, kasvaa korkealle
Ja kiitoksensa kantaa Jumalalle!
Oi äiti kulta,
Sun lastes lemmen suoja,
Sä maamme, sulta
Ei kättään kiellä Luoja,
Sä Suomi nouset, kasvat korkealle,
Jos kiitoksesi kannat Jumalalle!
II. Kohtaus.
Viimeistä värssyä laulettaessa tulee sisään ensin Provasti, sitten Assessori, Hanna ja rouva Turholm, heidän jälessään Kanttori, ja lapset, jotka asettuvat, puoliympyrään, ja vihdoin muu seurakunta, miehiä ja vaimoja huoneen täydeltä. Provasti seisahtuu harmonin eteen ja kääntyy kansan puoleen.