Herra James Smith.
Ensimäinen palveluspaikkani, joka minulla oli elämässäni, ei ansioon katsoen ollut erittäin edullinen. Hyvä puoli siinä oli, että opin ammattini perin pohjin, mutta palkkaani en saanut säännöllisesti. Isäntäni eleli taloudellisesti ahtaissa oloissa, ja hänen palvelijansa, samoin kuin hänen muutkin velkojansa, saivat kärsivällisesti odottaa.
Mutta toinen palveluspaikkani korvasi kaiken, mitä edellisessä oli puuttunut. Minulle oli onni todellakin myötäinen päästessäni palvelemaan herra ja rouva Norcrossia. Tämä isäntäni oli hyvin rikas mies. Hän omisti suuren Darrock Hall-nimisen maatilan Cumberlannissa, samoin toisen maatilan Yorkshiressä ja sitäpaitsi hänellä oli Jamaikassa suuria omaisuuksia, jotka tuottivat melkoista voittoa. Länsi-Intiassa oli hän tullut tuntemaan erään kauniin nuoren naisen, joka oli kotiopettajattarena eräässä englantilaisessa perheessä; hän rakastui tyttöön ja meni hänen kanssaan naimisiin, vaikka olikin tuota neitosta kahtakymmentäviittä vuotta vanhempi. Häiden jälkeen matkustivat he Europaan, ja juuri silloin pääsin minä heidän palvelijakseen.
Minä palvelin uutta isäntääni kolme vuotta, hänen kuolemaansa saakka. Hän ei jättänyt jälkeensä yhtään lapsia. Hän kyllä arvasi, että hänen nuori vaimonsa menisi uusiin naimisiin, mutta hän testamenteerasi kuitenkin hänelle kaiken omaisuutensa, jonka myöhemmin tulisi siirtyä rouvan toisissa naimisissa syntyville lapsille; ellei lapsia syntyisi, lankeisi omaisuus nimitetyille sukulaisille ja ystäville.
Isäntäni kuoleman jälkeen en kuitenkaan joutunut puille paljaille, sillä leski piti minut edelleen palveluksessaan. Minä olin hoitanut herraani koko hänen sairautensa ajan ja osoittanut siinä niin suurta huolellisuutta, että olin saavuttanut lesken täydellisen suosion. Paitsi minua piti hän edelleenkin palveluksessaan kamarineitsyensä Josephinen, jonka vanhemmista toinen oli ollut mulatti, toinen valkoihoinen, ja jonka hän oli ottanut mukaansa Länsi-Intiasta. Jo heti alussa teki minuun hyvin vastahakoisen vaikutuksen tuon naisen mielistelevä ja liehakoiva käytös sekä hänen rumat, ruskeat kasvonsa, ja minua kummastutti suuresti emäntäni kiintyminen häneen. Aika sitten osottikin, että kamarineitsyeeseen kohdistuneet epäluuloni eivät olleetkaan perusteettomat. Siitä saan puhua kauempana kertomuksessani.
Kaikkein ensin on minun nyt mainittava, että emäntäni lakkautti oman talouden Englannissa ja lähti matkalle mannermaalle, ottaen mukaansa minut ja kamarineitsyensä.
Me kävimme m.m. Pariisissa, Genuassa, Venetsiassa, Florensissa, Roomassa ja Neapelissa ja viivyimme muutamissa paikoissa moniaita kuukausia. Huhu kertoi emäntäni rikkauksista, ja hänen ympärillään vilisi herroja, niin englantilaisia kuin ulkomaalaisia, jotka koettivat päästä hänen suosioonsa ja tekivät hänelle naimatarjouksia. Mutta kenenkään ei onnistunut tehdä häneen voimakkaampaa ja pysyväisempää vaikutusta; ja kun me sitten runsaamman kuin kahden vuoden oleskeluajan jälkeen ulkomailla taas saavuimme kotiin, oli emäntäni edelleenkin leski, eikä näyttänyt ollenkaan halukkaalta muuttamaan elintapojaan.
Me matkustimme ensin Yorkshiressä olevalle maatilalle, mutta emäntäni ei pitänyt muutamista siellä olevista naapureista, jonkavuoksi me muutimme Darrock Halliin, mistä oli sopiva tilaisuus silloin tällöin tehdä retkeilyjä sisäjärville. Eräällä sellaisella matkalla esitettiin emännälleni muuan vieras herra, jolla oli tuo tavallinen ja melkein epämieluisaksi käynyt nimi James Smith.
Hän oli nuori, jokseenkin kaunis mies. Hänellä oli tumma tukka, jonka hän oli antanut kasvaa tavallista pitemmäksi, ja hänen musta leukapartansa oli mallikelpoisin mitä koskaan olen nähnyt.
Hän näytti olevan kevytluonteinen, iloinen mies, ja liukkaan puhekykynsä vuoksi näytteli hän huomattavaa osaa seurueessamme. Hyvin köyhä hän oli — sen kuulin hänen palvelijaltaan — mutta hänen oli onnistunut tehdä muutamia edullisia sitoumuksia. Sitäpaitsi hän oli gentlemanni kiireestä kantapäähän saakka, huolimatta vapaasta, huolettomasta luonteestaan.