Hän arvelee taasen ja vastaa vastahakoisesti.
"Minä olen valvonut koko yön".
"Olette valvoneet koko yön? Mitä on siis tapahtunut täällä kaupungissa?"
"Ei mitään, herra".
"Onko kukaan kipeä?"
"Ei lainkaan, herra".
Tämä vastaus on viimeinen. Vaikka kuinka paljon hyvänsä kyselen, en voi saada häntä vastaamaan sen enemmän. Hän kääntyy poispäin ja alkaa hoitaa hevosen jalkaa. Minä käyn pois tallista puhuakseni isännän kanssa vaunuista, jotka veisivät meitä takaisin Fairleigh Halliin. Mrs Fairbank jääpi vielä tallirengin luokse ja luo silmäyksen minuun, kun minä käyn pois. Tämä silmäys sanoo suoraan: "Minäpä koen saada selville, minkävuoksi hän on valvonut koko yön. Jättäkää hänet minun haltuuni".
Kysymys vaunuista oli pian ratkaistu. Ravintolassa on hevonen ja kääsit. Isäntä voipi kertoa pitkän jutun hevosesta ja niinikään kääsistä. Nämä jutut ovat samanlaiset kuin kertomus Francis Rawenista — sillä eroituksella vaan, että hevonen ja kääsit eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen puolueesen.
"Hevonen tulee yhdeksän vuoden vanhaksi ensi syntymäpäivänään. Kääsit ovat olleet minulla neljäkolmatta vuotta. Herra Max Underbridgestä on kasvattanut hevosen; ja herra Pooley Ylowiesta on tehnyt kääsit. Hevonen ja kääsit ovat minun. Ja tämä on niiden historia".
Kun isäntä oli keventänyt mieltänsä näillä yksityisseikoilla, alkaa hän panna hevosen valjaisiin. Auttaakseni häntä minä vedän vaunut pihaan. Kun juuri olimme lopettamaisillamme toimiamme, näkyy mrs Fairbank. Muutama silmänräpäys myöhemmin tulee tallirenkikin pihaan. Hän on sitonut hevosen jalkaa ja on nyt valmis ajamaan meitä Fairleigh Halliin. Huomaan hänen kasvoistaan ja olennostaan, että vaimoni oli päässyt salaisuuden perille. Astun vaimoni kanssa syrjäpuoleen, kysyen häneltä: