"Onko tuossa talossa ketään?"
"Se on aivan tyhjä, herra".
"Minä luulin, että kaikki ihmiset ovat kuolleet. Ei kukaan kuullut minua".
"Isäntä on hyvin kuuro, ja hollimies on poissa jollain asialla".
"Niin — ja te nukuitte sikeästi tallissa. Nukahdatteko usein tähän aikaan päivästä?"
Tallirengin kuihtuneet kasvot hiukan punehtuvat. Hänen silmänsä eivät aluksi uskalla katsella minua kohti. Mrs Fairbank koskee hiukan käsivarteeni. Olemmeko vihdoin saamaisillamme ilmi jotakin? Minä kysyn toistamiseen. Mies ei voi muuta kuin vastata kysymykseeni. Tämä vastaus annetaan seuraavilla sanoilla:
"Minä olin tuiki väsynyt, herra. Te ette muutoin olisi tavanneet minua nukkuvana tähän aikaan päivästä".
"Tuiki väsynyt, kuinka niin? Te olette siis olleet raskaassa työssä?"
"En ole ollutkaan, herra".
"Mikä sitten teitä väsytti?"