Tätini sulki silmänsä, juuri kuin hän lukisi ruokalukua ja piti silmieni edessä seitsemännen kortin. Minä mainitsin, mikä seitsemäs kortti oli — patarouva. Tätini aukasi taasen äkkiä silmänsä ja loi minuun ilkeä-juonisen silmäyksen.
"Patorouva merkitsee mustaveristä naista. Sinä salaa ajattelet jotakin mustaveristä naista, Francis?"
Kun mies on ollut ilman ansiotta enemmän kuin kolme kuukautta, ei hänen mielensä jouda ajattelemaan naisia — ei musta- eikä valkoveristä. Mielessäni oli ainoastaan tallirengin virka tuossa muhkeassa kartanossa ja sen sanoin tädillenikin. Hän ei ollut kuulevinaankaan puhettani. "Huhuhu! sinä pidät kortin kädessäsi! Jollet ajattele häntä tänään, niin ainakin huomenna. Mikä vääryys on ajatella mustaveristä naista? Minäkin olin kerran samanlainen, ennenkuin hiukseni kävivät harmaiksi. Ole huoleti, Francis ja katso korttia".
Minä tein niin. Seitsemän korttia makasi pöydällä. Täti otti pois kaksi kummastakin päästä — ja käski minun sanoa molemmat äärimmäiset niistä kolmesta kortista, jotka nyt olivat jälellä pöydällä. Sanoin risti-ässä ja ruutu-kakkonen. Täti loi silmiään kattoon hurskaan kiitollisuuden katseella, joka suuressa määrässä kysyi äitini kärsivällisyyttä. Risti-ässä ja ruutu-kakkonen, yhteensä, merkitsivät — ensiksikin hyviä uutisia (tietysti sen uutisen, että minä saisin tallirengin viran!); toiseksi pian tapahtuvaa matkaa (selvään tarkoittaen matkaani seuraavana aamuna!); ja vihdoin kolmanneksi rahasummaa (arvatenkin tallirengin palkka!), joka toivoi pääsevänsä lakkariini. Kun tätini näillä kehoittavilla sanoilla oli ennustanut kohtaloani, kielsi hän ennustamasta sen enemmän.
"Voi, poikaseni! tuo on kaitselmuksen kiusaamista, kun tahdotaan tietää korteista enemmän kuin mitä jo ovat kertoneet meille. Käy sinä huomenna muhkeaan taloon. Mustaverinen nainen on tapaava sinut portilla; ja tämän naisen avulla sinä olet saava tallirengin viran sekä ne käsirahat, jotka sitä seuraavat. Sisareni poika, kun lakkarisi ovat täynnä rahoja, sinä et suinkaan unohda tätiäsi Chancea, joka kaitselmuksen avulla pitää leski-säätyänsä kunniassa — kolmellakymmenellä punnalla vuodessa".
Minä lupasin muistella tätiäni, (joka, sivumennen sanottuna, oli äärettömän rahan-ahne) siinä onnellisessa tilassa, kun tyhjät lakkarini vihdoinkin täyttyisivät. Sitten minä silmäilin äitiäni. Hän oli suostunut ottamaan sisarensa riidan-ratkaisijaksi meidän kesken ja — hänen sisarensa oli lausunut ajatuksensa minun edukseni. Äitini ei sen kovemmin tehnyt vastaan-väitteitä. Hän nousi hiljaa ja suuteli minua katkeralla huokauksella — ja lähti sitten pois huoneesta. Täti Chance pudisti päätään.
"Pelkään, Francis, että äiti-parallasi on ainoastaan pakanallinen käsitys korttien merkityksestä!"
Seuraavana aamuna päivän koittaessa aloin matkaani. Katsahdin taakseni mökkiimme päin, avatessani veräjän. Toisessa ikkunassa istui äitini, pitäen nenäliinaa silmillään, toisessa seisoi tätini, pitäen pata-rouvaa yllyttääkseen minua matkaani. Minä heilutin kättäni jäähyväisiksi molemmille ja astuin ripein askelin pitkin tietä. Oli viimeinen päivä helmikuuta. Olkaa niin hyvä ja muistelkaa, että synnyin mailmaan ensi päivä maaliskuuta kello kaksi aamulla.
5.
Nyt te tiedätte, miten tulin lähteneeksi kotoani. Nyt kerron, mitä minulle tapahtui matkalla.