Rupesin jälleen tointumaan. Tunsin, kuinka sydämeni tykytti; kuulin tuulen surullisia huokauksia metsästä, voin nousta vuoteeltani ja herättää asukkaita, ennenkun hän pääsi pakoon.
"Murha! Herätkää! Murha!"
Ei kukaan vastannut huutooni. Nousin ja hapuilin pimeässä oven luo.
Nainen oli kaiketi tullut ja mennyt sitä tietä.
Ovi oli lukossa, juuri niinkuin olin sen sulkenutkin, kun panin maata.
Seisoin silmänräpäyksen hämilläni. Sitten kuulin äänen ulkopuolella ja aukasin ovea. Isäntä tuli minua vastaan, pitäen palavaa kynttilää toisessa kädessä ja pyssyänsä toisessa.
"Mikä nyt?" sanoi hän, luoden vihaisen silmäyksen minuun.
Minä voin ainoastaan kuiskaten vastata hänelle.
"Nainen puukko kädessä huoneessani, kaunis nainen, kellertävillä hiuksilla. Nainen tavoitteli kahdesti minua puukolla".
Isäntä nosti kynttilän ylemmäksi ja tarkasteli minua kiireestä kantapäähän asti.
"Nainen näkyy kahdesti olleen teihin osaamatta".