Nainen ei pitänyt lukua lääkärin kysymyksistä. Hän sanoi vaan, mitä hän oli vailla.
"Minulla on hammastauti. Pyydän saada pullon unettavia lääkkeitä".
Tohtori tointui, kun nainen pyysi unettavia lääkkeitä. Hän oli nyt omassa piirissään; ja kääntyi tällä kertaa aivan vilkkaasti häneen.
"Vai niin, onko teillä hammastauti? Antakaa minun katsoa hammasta".
Nainen puisteli päätään ja laski kaksi killinkiä tiskille.
"En huoli vaivata teitä hampaillani. Tässä on rahoja. Olkaa niin hyvä ja antakaa lääkkeet minulle".
Tohtori laski rahan takasin naisen käteen.
"Minä en myy unettavia lääkkeitä tuntemattomille", vastasi hän. "Jos te olette sairas ruumiin tahi sielun puolesta, on se eri asia. Silloin mielelläni autan teitä".
Nainen pisti rahan taskuunsa.
"Te ette voi minua auttaa", sanoi nainen yhtä tyynesti kuin ennen.
"Hyvästi!"