Nainen naurahti taasen.
"Naimaton! Jos olisin hiukan paremmissa vaatteissa, olisi minulla ehkä joku toivo. Missä asutte? Täällä?"
Me olimme nyt saapuneet äitini porstuan ovelle. Nainen ojensi kätensä sanoakseen jäähyväiset minulle. Vaikka hän oli ihan ilman kotoa ja suojaa, ei hän kuitenkaan pyytänyt minulta yösijaa. Esittelin, että hän jäisi meille yöksi äitini ja tätini tietämättä. Meidän köökimme oli jälestäpäin rakettu töllin viereen: nainen saattoi olla siellä kenenkään huomaamatta, kunnes talonväki tulisi liikkeelle aamulla. Vein hänen köökiin ja nostin tuolin hänelle takan hiiloksen viereen. Tämä oli väärin tehty minulta — oikein häpeällisesti, jos niin tahdotte. Minä juuri kummastelen, mitä sinä olisit tehnyt minun sijassani. Sano minulle kunniasi nimessä, olisitko antanut tämän ihanan naisen palata latoon juurikuin järjetön koira. Jumala olkoon sille naiselle armollinen, joka olisi kyllin tyhmä uskoakseen ja rakastaakseen sinua — jos olisit tehnyt niin!
Jätin hänen seisomaan takan ääreen ja menin äitini luokse.
9.
Jos koskaan olette tunteneet sydämen tuskaa, voitte käsittää, mitä minä salaa kärsin, kun äitini tarttui käteeni ja sanoi:
"Olen pahoillani, Francis, että yörauhasi on tullut häirityksi minun kauttani".
Annoin hänelle lääkkeitä pullosta ja viivyin hänen luona, kunnes tuskat helpottivat. Täti Chance meni levolle; äitini ja minä olimme yksinään valvella. Huomasin, että äitini kirjoituslaatikko oli siirretty tavalliselta paikaltansa ja nyt seisoi vuoteella hänen vieressänsä. Äitini huomasi, että minä tarkastelin tätä.
"On tänään sinun syntymäpäiväsi, Francis", sanoi hän. "Onko sinulla mitään sanomista minulle?"
Olin niin täydellisesti unohtanut unennäköni, ett'en hoksannut, mitä äitini mietti lausuessaan näitä sanoja. Pelkäsin alussa, että hän piti epäluuloa minua kohtaan. Minä käännyin poispäin ja sanoin: