Ennenkun minä ehdin vastata, osotti hän pöydällä takan vieressä olevaa kirjelaatikkoansa.
"Anna laatikko tänne!" huudahti hän, "anna tänne!"
Samassa tunsin, kuinka Alicia laski kätensä olkapäälleni ja huomasin, kuinka hän punehtui vihasta eikä tuo ollut kummakaan!
"Mitä tuo merkitsee?" kysyi Alicia. "Onko äitisi tarkoitus loukata minua?"
Sanoin muutaman sanan rauhoittaakseni häntä, en muista, mitä sanoin — niin hämmästynyt ja säikähtynyt olin. Ennen kun olin lakannut puhumasta, kuulin äitini olevan takanani.
Täti oli käynyt noutamaan kirjelaatikkoa. Äitini oli sen aukaissut ja ottanut käsille erään paperin sieltä. Hiljakseen, nojaten seinää vasten lähestyi äitini minua — pitäen paperia kädessään. Hän katseli sitä — hän tarkasteli Alician kasvoja — hän nosti ylös läningin leveitä hihoja — ja tarkasteli hänen käsiänsä ja käsivarsiansa. Huomasin harmin Alician silmissä äkkiä muuttuvan peloksi. Alicia tempasi itsensä irti äitini käsistä.
"Mielipuoli!" sanoi Alicia itsekseen, "eikä Francis ole koskaan kertonut tuota minulle!"
Näin puhuttua lähti Alicia huoneesta.
Tahdoin rientää hänen jälkeensä, kun äitini viittauksella käski minun jäämään. Hän luki paperille kirjotettuja sanoja. Ääntäessään sanoja hiljaa ja verkalleen, osotti hän ovea, jonka Alicia oli jättänyt raolleen.
"Vaaleanharmaat silmät, joiden vasen silmälauta on hiukan alemmaksi painunut. Hiukset kellahtavat. Valkoiset käsivarret ohuella ihokarvalla. Pienet, sievät kädet. Kynsien ympärystä vivahtaa veripunaiselle. Naisen haamu, Francis! Naisen haamu!"