Minä käänsin silmäni sinnepäin. Uusi puukko, pukinsarvisella päällä, oli leipäviipaleiden seassa korissa. Minä ojensin käteni ottaakseni puukon korista. Samassa kuulin köökistä jotakin hälinää ja äitini tarttui käsivarteeni.
"Puukko, jonka näit unissa! Francis, minä kuolen pelosta — vie minut pois, ennenkuin hän palaa takasin".
Minä en voinut puhua sanaakaan häntä rauhoittaakseni tahi vastatakseni hänelle. Vaikk'en luullut olevani lainkaan taika-uskoinen, hämmästyin kuitenkin nähdessäni puukon, Saatoin hiljaa äitini talosta ja lähdin kotia hänen kanssaan.
Annoin äidilleni kättä sanoakseni hänelle hyvää yötä. Hän koetti pidättää minua.
"Älä palaa takasin, Francis! älä palaa takasin!"
"Minun täytyy saada puukko käsiini, äitini. Ensi junassa minun on palaaminen".
Minä pysyin tässä päätöksessäni. Ensi junassa palasin kotia.
12.
Vaimoni oli tietysti huomannut, että me salavihkaa olimme lähteneet pois. Hän oli päihtynyt. Hän oli raivoissaan. Köökissä oli päivällisruoka nakattu tuhkalaatikkoon takkaan; pöytäliina oli siepattu pöydältä. Missä oli puukko?
Olin tyhmä kyllä, kysyessäni puukkoa. Vaimoni kielsi sitä antamasta. Meidän välillä syntyneessä riidassa sain tietää puukolla olevan kauhea historiansa. Puukkoa oli käytetty useampia vuosia sitten eräässä murhassa ja se oli niin taitavasti kätketty, etteivät asianomaiset voineet saada sitä käsille tutkintoon. Muutamien entisten ystäviensä kautta oli vaimollani ollut tilaisuus saada ostaa tämä murha-ase. Hänen turmeltunut tunteensa piti äärettömän suuressa arvossa tätä puukkoa. Kun huomasin olevan mahdotonta hyvillä saada puukkoa käsiini, päätin myöhemmin päivällä salaa etsiä sitä. Etsin kuitenkin turhaan. Ilta tuli ja minä lähdin kävelemään hetkeksi kaduille. On helppo ymmärtää, kuinka alakuloinen olin, kun kerron teille peljänneeni nukkua samassa huoneessa kuin vaimoni.