Seuraavana päivänä, 29 p. helmikuuta, olivat hopeahäät. Ensimäinen työni aamulla oli, että kävin Francis Rawenin luokse. Rigobert tapasi minut ovella.
"Kuinka Rawen on viettänyt yönsä?" kysyin minä.
"Hän on lukenut rukouksiaan ja tähtäillyt haamuja", vastasi Rigobert.
"Hulluinhuone on ainoa sopiva paikka hänelle."
Lähestyin vuodetta.
"Huomenta, Francis, täällähän te makaatte raittiina ja terveenä, vaikka puhuitte niin kummia eilen illalla".
Hänen silmänsä katsoivat minuun epäilevällä, ihmettelevällä katseella.
"En ymmärrä tuota", sanoi hän.
"Näittekö vaimoanne, kun kello löi kaksi?"
"En nähnyt, armollinen herra".
"Tapahtuiko mitään?"