"Ei mitään, armollinen herra".
"Ettekö nyt ole vakuutettuina, että olitte väärässä?"
Hänen silmänsä yhä vaan katselivat epäilevällä, ihmettelevällä katseellaan. Hän ainoastaan lausui uudelleen ne sanat, joita hän jo oli sanonut:
"En ymmärrä tuota".
Minä tein viimeisen yrityksen saattaakseni hänet iloiselle tuulelle.
"Olkaa huoletta, Francis! Neljäntoista päivän sisään te olette nouseva ylös terveenä".
Hän pudisteli päänaluksella lepäävää päätään.
"Tässä on jotakin nurin", sanoi hän. "Minun ei sovi vaatia, että uskositte minua, armollinen herra. Minä ainoastaan väitän, että tässä on jotakin nurin — ja aika on sen osoittava".
Lähdin pois huoneesta. Puolen tuntia myöhemmin matkustin Beldheimerin luokse ja jätin tohtorin ja vaimoni toimeksi järjestää huomispäivän asioita.
16.