"Hän puhui unissaan, Percy, kun ensin kurkistin tänne. Hän näki hirveää unta. Hiljaa! nyt alkaa hän taasen".
Minä katselen ja kuuntelen. Mies nousi istualleen kurjalla vuoteellaan.
Hän puhuu nopealla, kiivaalla kuiskauksella hampaiden välissä.
"Herää! Herää! Murha!"
Hetkisen äänettömyys seuraa. Hän liikuttaa verkalleen vasenta kättänsä, kunnes hän laskee sen kurkulleen; hän säpsähtää ja kääntelee itseään olkivuoteella; nostaen käsivartensa kurkusta ojentaa hän sitä hiljakseen; hänen kätensä tarttuu olkiin sillä puolella, johon hän kääntyi; hän näkyy uneksivan, että hän pitää kiinni jonkun aseen terästä; minä näen hänen huulensa taasen alkavan liikkua; minä hiivin hiljaa talliin; vaimoni seuraa minua kovasti puristaen nyrkkiänsä.
Me molemmat kumarrumme hänen ylitsensä. Hän puhuu vielä kerran unissa — tällä kertaa on puhe erinomaisen epäselvä.
"Vaalean harmaat silmät", kuulemme hänen sanovan, ja "vasen silmä-lauta hiukan alaspainuneena, pellavan karvainen tukka, kullankeltaiseen vivahtava — aivan oikein, äitini! kauniit, valkoiset käsivarret lyhyellä iho-karvalla — pieni naisen käsi, jonka kynsien tienoilla vivahtelee hiukan punaiseen, — puukko — tuo kirottu puukko — ensiksi toisella puolen, sitten toisella — mutta, sinä naisperkele, missä on puukko?"
Hän lakkaa puhumasta ja käy äkkiä levottomaksi. Me näemme hänen vääntelevän itseään oljissa. Hän hosuu ilmaa molemmilla käsillään ja hengittää raskaasti. Äkkiä aukenevat hänen silmänsä.
Ne eivät katsele mitään, niissä ilmaantuu epäselvä vilahdus — sitten ne taasen sulkeutuvat syvempään uneen. Vieläkö hän näkee unta? Vielä — vaan uni näkyy käyvän toista suuntaa. Kun hän toiste puhuu, on hänen äänensä muuttunut; sanat ovat harvoja — ne kerrotaan surullisesti ja rukoilevaisesti kerta toisensa perästä. "Sanokaa rakastavanne minua! Minä pidän niin paljon teistä. Sanokaa rakastavanne minua! rakastavanne minua!" Hän vaipuu yhä syvempään uneen ja kertoo vielä matalalla äänellä näitä sanoja. Ne kuolevat hänen huulillaan. Hän ei puhu enää.
Nyt vasta mrs Fairbank oli päässyt pelostansa. Suuri uteliaisuus valtaa hänet. Tuo kurja olento pahnoilla on vaikuttanut hänen mieli-kuvitukseensa. Hän himoo sanomattomasti jotakin romantillista. Hän puistaa kärsimättömästi käsivarttani.
"Kuuletteko? Tuossa jutussa on myöskin nainen, Percy! Siinä on ollut rakkaus ja murha, Percy! Missä ovat ravintolan asukkaat? Käy pihalle ja huuda uudelleen!"