Me vastasimme kumpikin myöntävästi; tämän perästä täti Chance työnsi ensin teekupit pöydältä syrjään ja otti sitten hameensa taskusta esille kortit.
Älkää uskoko, että tämä tapahtui kevytmielisyydestä tai tarkoituksella huvittaa äitiäni ja minua. Tätini toden totta luuli voivansa ennustaa tulevaisuutta katsomalla korteista. Hän ei koskaan ryhtynyt mihinkään toimeen kysymättä ensin korteilta neuvoa. Hän ei olisi voinut paremmin osoittaa harrastavansa menestystäni, kuin juuri sillä tavalla, kuin hän nyt osoitti. En sano tätä ollenkaan pilallani; minä ainoastaan mainitsen sen tosiasian, että kortit jollakin käsittämättömällä tavalla olivat yhteydessä hänen uskonnollisen vakaumuksensa kanssa. Vielä tänään voi tavata ihmisiä, jotka uskovat henkien toimivan tuoleilla ja pöydillä. Saman perusteen mukaan (lieneeköhän siinä sitten mitään perustetta) luuli tätini jonkun kaitselmuksen vaikuttavan korttien kautta.
"Onko sinulla, Francis, vai äidilläsi oikein — teetkö hyvin vai pahoin, jos huomenna lähdet tai olet lähtemättä — kaikesta tästä antavat kortit tietoa sinulle. Me olemme kaikki kaitselmuksen alaisia. Kortit sanovat, miten asiat tulevat tapahtumaan."
Kun äitini kuuli tämän, käänsi hän päänsä pois pahastuneena. Sisaren mielipide korteista oli hänen mielestään miltei herjauksen veroinen. Mutta äitini oli ajatuksiaan lausumatta. Täti Chance oli, totta puhuakseni, miesvainajansa jälkeen perinyt 30 punnan vuotuisen eläkkeen. Tämä oli suuriarvoinen lisä taloudessamme — ja meidän köyhien sukulaisten täytyi siis kohdella häntä jonkinmoisella kunnioituksella. Mitä minuun tulee, antoi isäni minulle — vaikka hän ei tehnytkään mitään muuta minun hyväkseni, ennenkuin hän joutui ahdinkoon — kuitenkin hyvän kasvatuksen ja vapautti minut, Jumalan kiitos, kaikista turhista ennakkoluuloista. Siihen aikaan ei juuri mikään minua huvittanut ja kärsivällisesti odotin saada kuulla kohtaloni, koska itsekin luotin kortteihin!
Tätini alkoi temppujen tekonsa, laskien pois kaikki seitsikkoa huonommat kortit. Hän sekoitti muut kortit vasemmalla kädellään, jotta se ennustaisi onnea; sitten hän jätti korttipakan minun nostettavakseni.
"Vasemmalla kädellä, Francis — muista se! Luota kaitselmukseen, mutta älä unohda, että sinulla on onnesi vasemmassa kädessäsi!"
Pitkällinen ja perinpohjainen korttien jakeleminen seurasi nyt; sen kautta niiden luku väheni, kunnes ainoastaan viisitoista oli jäljellä somasti laskettuina puoliympyrään tätini käteen. Kortti, joka sattui olemaan äärimmäisenä ympyrän oikealla puolella, oli säännön mukaan se, joka oli edustavinaan minua.
"Minä nostan ylös ruutukuninkaan", sanoi tätini. "Minä luen seitsemän korttia oikealta vasemmalle ja rukoilen nöyrästi siunausta sille kortille, joka sitten seuraa."
Tätini sulki silmänsä ikäänkuin hän lukisi ruokalukua ja piti silmäini edessä seitsemännettä korttia. Minä mainitsin, mikä seitsemäs kortti oli; — patarouva. Tätini aukaisi taasen äkkiä silmänsä ja loi minuun ilkeäjuonisen silmäyksen.
"Patarouva merkitsee mustaveristä naista. Sinä ajattelet salaa jotakin mustaveristä naista. Sinä, Francis?"