Ovi oli lukossa, juuri niinkuin olin sen sulkenutkin, silloin kuin panin maata.
Seisoin silmänräpäyksen hämilläni. Sitten kuulin äänen oven ulkopuolella ja aukaisin oven. Isäntä tuli minua vastaan, pitäen palavaa kynttilää toisessa, pyssyä toisessa kädessä.
"Mikä nyt?" sanoi hän luoden vihaisen silmäyksen minuun.
Minä voin ainoastaan kuiskaten vastata hänelle.
"Nainen puukko kädessä. Huoneessani. Kaunis vaaleahiuksinen nainen.
Nainen tavoitteli kahdesti minua puukolla."
Isäntä nosti ylemmäksi kynttilän ja tarkasteli minua kiireestä kantapäähän.
"Nainen näkyy kahdesti olleen teihin osaamatta."
"Minä väistin puukkoa, kun hän löi. Sen sijaan puukko kahdesti sattui sänkyyn. Katsokaa vain niin näette."
Isäntä meni heti kynttilän kanssa vuoteen ääreen. Ei viipynyt minuuttiakaan, ennenkuin hän kiivastuneena puhkesi puhumaan:
"Piru vieköön sekä teidät että naisen puukkoineen! Ei näy vähintäkään merkkiä sänkyvaatteissa. Mitä hittoa tulette tällä tavoin toisen taloon peloittelemaan talonväen unennäöllänne."