Nyt Vasta mrs Fairbank pääsee pelostansa. Suuri uteliaisuus valtaa hänet. Tuo oljilla nukkuva kurja olento on vaikuttanut hänen mielikuvitukseensa. Hän himoaa sanomattomasti jotakin romantillista. Kärsimättömästi hän puristaa käsivarttani.
"Kuuletko? Tuossa jutussa on myöskin nainen, Percy! Missä ovat ravintolan asukkaat? Käy pihalle ja huutele uudelleen!"
Vaimoni on kotoisin etelä-Ranskasta. Etelä-Ranska synnyttää kauniita, hehkuvasieluisia naisia.
Minä en sano sen enempää. Naineet miehet kyllä ymmärtävät kohtaloni. Nuorille miehille on tarpeen tietää, että on tilaisuuksia, jolloin meidän ei ainoastaan täydy rakastaa ja kunnioittaa vaan myöskin totella vaimojamme.
Minä käännyn tallin ovelta totellakseni, kun huomaan olevani vastakkain vieraan kanssa, joka meidän tietämättämme on hiipinyt luoksemme. Pieni, punaposkinen, unelias ukko, jonka kasvot eivät ilmaise mitään ja jonka pää on paljaana. Hänellä on housut ja säärykset, jotka ovat karkeasta verasta, ja vanha, kunnioitettava, lyhyeksi leikattu takki. Vaistomaisesti minä tunnen hänen olevan ravintolan isännän.
"Hyvää huomenta, herra", sanoo punaposkinen vanhus. "Minä olen hieman kuuro. Tekö äsken huusitte pihalla?"
Ennenkuin ehdin vastata, keskeyttää vaimoni minut. Hän pyytää (kimeällä äänellä, joka oli tarpeen isäntämme kuurouden vuoksi) saada tietää, kuka tuo onneton on, joka nukkuu tallissa.
"Mistä hän on? Minkätähden hän puhuu unissaan niin kauheita asioita? Onko hän nainut vai naimaton? Onko hän koskaan ollut rakastunut murhantekijättäreen. Minkälainen tuo nainen oli? Oliko hän tosiaan tehnyt murhan? Sanalla sanoen, hyvä ravintolan isäntä, kertokaa meille kaikki!"
Herra ravintolan isäntä kuuntelee uneliaasti, kunnes mrs Fairbank on lopettanut puheensa sitten vastaa hän nöyrästi:
"Hänen nimensä on Francis Raven. Hän on independentinen metodisti. Hän täytti 45 vuotta viime syntymäpäivänään. Hän on minun tallirenkini. Siinä on hänen elämänsä tarina."