Minä vastasin hänelle — vastasin, pelkään minä, enemmän siksi, että olen nainen ja että minun sellaisena täytyi vastata, kuin että minulla olisi ollut jotakin vakuuttavaa sanottavana hänelle. Oli vain liian selvää, että Lauran menettelytapa eilen oli tarjonnut hänelle tämän voiman, jos hän tahtoi käyttää sitä hyväkseen — ja hän olikin tahtonut käyttää. Minä tunsin tämän sinä hetkenä ja minä tunnen sen yhtä selvään nyt kirjoittaessani näitä rivejä huoneessani. Ainoa jäljellä oleva toive on siinä, että hänen menettelytapansa vaikutin on, kuten hän sanoo, hänen voittamattoman vahvassa rakkaudessaan Lauraan.
Ennenkun lasken kynäni täksi päiväksi, täytyy minun myöskin ilmoittaa kirjoittaneeni kahdelle vanhalle äitini lontoolaiselle ystävälle molemmat arvossapidettyjä ja vaikuttavia miehiä, — että he hankkisivat jonkun paikan Hartrightille. Ja minä olen aivan varma, että he tekevät sen, jos voivat. Lukuunottamatta Lauraa ei ole ketään, josta minä koskaan tuntisin sellaista levottomuutta kuin Hartrightistä. Kaikki se, mitä on tapahtunut hänen poistumisensa jälkeen, on vain vahvistanut minun suurta kunnioitustani ja ystävyyttäni häntä kohtaan. Minä toivon tekeväni vain oikein auttaessani häntä saamaan paikan vieraassa maassa — minä rukoilen taivasta sydämmellisesti ja levottomasti, että kaikki päättyisi hyvin.
Marraskuun 11 päivänä. — Sir Percivalilla oli keskustelu herra
Fairlien kanssa ja minua lähetettiin hakemaan olemaan läsnä.
Tullessani huoneeseen huomasin minä herra Fairlien olevan varsin mielihyvissään tietäessään, että "tämä perhekiusaus", kuten hän suvaitsi kutsua veljentyttärensä avioliittoa, vihdoinkin läheni loppuaan. Minä en tuntenut mitään halua lausua hänelle ajatustani; mutta kun hän ulkonaisesti suututtavalla, välinpitämättömällä tavallaan aikoi ehdottaa, että olisi parasta määrätä hääpäivä sir Percivalin toivomuksen mukaan heti, oli minulla huvi tärisyttää herra Fairlien hermoja panemalla niin vankka vastalause Lauran suostumuksen pakottamista vastaan, kuin vain voin löytää sanoja. Sir Percival selitti minulle, että hän tunnusti väitteitteni pätevyyden, ja pyysi minun olemaan vakuutetun, ett'ei tätä ehdotusta oltu tehty minkään hänen lausuntonsa perusteella. Herra Fairlie nojasi taaksepäin tuolissaan, sanoi meidän molempain osoittavan ihmisluonnolle kunniaa ja toisti sitten ehdotuksensa niin tyyneesti, kuin ei sir Percival enemmän kuin minäkään olisi lausunut sanaakaan sitä vastaan. Keskustelu päättyi siihen, että minä jyrkästi kieltäydyin Lauralle esittämästä kysymystä, jollei hän itse antaisi aihetta sen puheiksi ottamiseen, jonka jälkeen minä heti poistuin huoneesta. Sir Percival näytti vakavan nololta ja ikävystyneeltä. Herra Fairlie ojensi laiskat koipensa samettijakkaralle ja sanoi: "Kiltti Mariani, kuinka minä kadehdin Sinun vahvoja hermojasi! Älä paiskaa ovea mennessäsi!"
Tullessani Lauran luo sain minä tietää hänen kysyneen minua ja rouva Veseyn sanoneen minun olevan herra Fairlien luona. Hän kysyi heti, mikä oli aiheuttanut käyntini siellä, ja minä sanoin hänelle suoraan kaikki, mitä oli tapahtunut, salaamatta edes tuntemaani tyytymättömyyttä ja mielipahaa. Hänen vastauksensa ei lohduttanut minua — kaikkein vähimmän olin odottanut sitä.
"Setäni on oikeassa", sanoi hän. "Minä olen saattanut teille kaikille levottomuutta ja ikävyyttä. Siitä täytyy tulla loppu, Marian — antakaa sir Percivalin määrätä."
Minä väitin kovasti vastaan, mutta ei mikään voinut muuttaa hänen ajatustaan.
"Minua sitoo lupaukseni", sanoi hän. "Minun entinen elämäni on jo mennyttä. Paha päivä tulee yhtä varmaan, Marian, vaikkakin sen lykkäisi tuonnemmaksi. Ei — vielä kerran, setäni on oikeassa. Minä olen saattanut teille enemmän kuin riittävästi levottomuutta ja murhetta — nyt täytyy sen loppua."
Hän, joka ennen oli ollut pelkkä myöntyväisyys, oli nyt aivan järkähtämätön hiljaisessa alistuvaisuudessaan epätoivossaan, voin minä melkein sanoa. Niin suuresti kuin minä rakastinkin häntä, olisi kuitenkin kiusannut minua vähemmin, jos hän olisi joutunut kiivaan mielenliikutuksen valtaan. On niin kiusallisen erilaista hänen luonteelleen nähdä häntä kylmänä ja välinpitämättömänä kuten nyt.
Marraskuun 12 päivänä. — Sir Percival teki minulle muutamia kysymyksiä Laurasta aamiaisella, jotka eivät jättäneet minulle muuta valinnan varaa, kuin ilmottaa hänelle, mitä Laura puhui eilen.