Minä koetin katsoa poispäin hänestä ja poistua huoneesta. Niin ihmeelliseltä kuin se kuuluukin, luulen minä kumminkin, että minä tuskin olisin onnistunut sitä tekemään, ellei rouva Fosco olisi auttanut minua saamalla kreivin liikkumaan ja katsomaan toisaalle.
"Fosco, sinähän annat neiti Halcomben seisoa", sanoi hän.
Samassa silmänräpäyksessä kuin kreivi kääntäytyi hankkiakseen minulle tuolin, käytin minä tilaisuutta hyväkseni, kiitin häntä, pyysin anteeksi ja kiiruhdin ulos.
Tuntia myöhemmin kun Lauran kamarineito sattumalta oli emäntänsä huoneessa, pölähti päähäni ottaa illan kuumuuden johdosta selvä, kuinka palvelusväki oli viettänyt aikansa.
"Oletteko kärsineet paljon kuumuudesta siellä alhaalla?" kysyin minä.
"Ei, neiti", sanoi tyttö, "se ei ole erittäin vaivannut meitä."
"Oletteko olleet puistossa arvatakseni?"
"Muutamat meistä ajattelivat mennä, neiti, mutta keittäjätär nosti tuolinsa pihalle keittiön oven eteen, jossa on viileää, ja lähemmin miettien teimme me kaikki samalla tavoin."
Taloudenhoitajatar oli siis ainoa, joka olisi vielä tutkittava.
"Onko rouva Michelson mennyt levolle jo?" kysyin minä.