"Hiisi vieköön Rusko-Mallyn ja koko matkan! Minä tahdon aamiaista."
"Ja minä tahdon ensin saada viiden minuutin keskustelun kanssasi, Percival", lausui kreivi, "viiden minuutin keskustelun, ystäväni, täällä pihanurmikolla."
"Mistä?"
"Asiasta, joka varsin läheltä koskee sinua." Minä menin kyllin hitaasti eteisen ovesta kuullakseni sekä kysymyksen että vastauksen ja nähdäkseni sir Percivalin epäilevällä ja nurpealla ilmeellä pistävän kätensä nutun taskuihin.
"Jos sinun tarkoituksesi on kiusata minua jollakin kirotulla arvelullasi", sanoi hän, "niin tahdon sanoa sinulle kerta kaikkiaan, ett'en minä tahdo kuulla sitä. Minä tahdon mennä syömään aamiaiseni!"
"Tule ulos nyt, niin saan puhella kanssasi", toisti kreivi yhtä rauhallisesti huolimatta ystävänsä epäkohteliaasta puhuttelemisesta.
Sir Percival astui alas portailta. Kreivi otti hänet kainalosta ja vei varovasti mukanaan. Että asia koski allekirjoitusta, siitä olin minä vakuutettu. Epäilemättä puhuttiin Laurasta ja minusta. Tunsin itseni levottomaksi ja melkein sairaaksi tuskasta. Kenties olisi ollut mitä suurimmasta merkityksestä meille molemmille tietää, mitä he puhuivat keskenään tällä hetkellä — eikä kumminkaan minun ollut mahdollista kuulla ainoaakaan sanaa heidän keskustelustaan.
Minä kuljeskelin ympäri asuinrakennusta, huoneesta huoneeseen asianajajamme kirje kätkettynä rintaani vasten; minä pelkäsin tällä hetkellä säilyttää sitä lukon takana, kunnes minun tuskainen epävarmuuteni saattoi minut puolihulluksi. Lauraa ei näkynyt, ja minä ajattelin mennä kohtaamaan häntä. Voimani olivat kumminkin niin lopussa aamupäivän mielenliikutuksesta ja levottomuudesta, että päivän tukahduttava kuumuus aivan voivutti minut, ja yhden yrityksen jälkeen mennä ovelle täytyi minun palata salonkiin lepäämään ensimmäiselle sohvalle.
Olin juuri kallistanut pääni sohvan nurkkausta vasten, kun ovi hiljaa avattiin ja kreivi katsoi sisään.
"Pyydän tuhannesti anteeksi, neiti Halcombe", sanoi hän, "en olisi uskaltanut häiritä Teitä, ellei minulla olisi hyviä uutisia kerrottavana. Percival — joka, kuten hyvin tiedätte, antaa päähänpistojen kaikessa ohjata itseänsä, — on viime silmänräpäyksessä katsonut hyväksi muuttaa mieltänsä, ja tuo allekirjoitusjuttu on lykätty toistaiseksi. Se on suuri mielihyvä meille kaikille, neiti Halcombe, kuten minä ilolla huomaan Teidän katseestanne. Olkaa hyvä ja sanokaa lady Glydelle, että minä onnittelen häntä, kun Te ilmoitatte tämän onnellisen muutoksen hänelle."